Aino Kallas: Suden morsian,Hiidenmaalainen tarina (1928)
Tiina Raevaara: Yö ei saa tulla (2015)
Maria Gripen Vieras aikojen takaa on valloittava nuorten kirja. Orvoksi jäänyt, sukulaisten vaivoiksi työnnetty Nora saa omituisia viestejä puhelimitse ja unien välityksellä, jopa kasvatti veljensä kautta. Hän saa tuntemattomalta lahjoittajalta nuken. Nukke suorastaan vaatii häntä selvittämään salaisuutensa, joka liittyy Noran uuteen kotiin ja ehkä koskettaa Noraa muutenkin.
Otin kirjan esille yhdessä Raevaaran Yö ei saa tulla kirjan kanssa, koska siinä oli samanlaista mystiikkaa ja symboliikkaa. Peilitkin mainitaan molemmissa, mutta erityisesti kiinnitin huomioni kelloihin. Raevaaran kirjassa Johannes ei tunne vanhenevasta kuten muut, onko sillä jotakin tekemistä hänen työpaikkansa, kelloliikkeen kanssa? Kiinnitin huomioni erityisesti siihen, että kelloliikkeen omistajan kotoakin sanottiin kuuluvan kokoajan voimakas tikitys. Ehkä hän ja Johannes pysyivät vanhenemattomina niin kauan, kuin kellojen aika vanheni heidän puolestaan. Johanneshan vanheni yhtäkkiä, kun oli poissa kelloliikkeestä. Voi myös olla, että kellot olivat mukana vain kiinnittämässä lukijan huomion ajankulkuun, sen kulumatomuuteen tai erilaiseen kulumiseen eri henkilöillä
Gripen Noran huoneen särkynyt kello taas kävi välillä takaperin. Sen huomasivat Noran lisäksi myös kasvattiveli Dag ja huoneessa vieraileva tyttö Tetti. Minulle se oli merkki siitä, että aikatakautumat olivat sittenkin todellisia, eivät vain Noran omaa kuvitelmaa. Peilikuvan vääristyminen taas viittaa kuvitelmaan.
Maria Nikolajeva sanoo kirjassaan Bilderbokenes pusselbitar (Kuvakirjan osaset), että joskus kuvakirjat antavat eri viestin kuvissa ja tekstissä. Teksti voi kertoa sadunomaisista tapahtumista, kun taas kuvat esittävät lasta leikkimässä tapahtumia. Kirjan voi siis tulkita kahdella tavalla, ja lukija saa itse valita, kumpi tulkinta on oikea.
Hieno ajatus! Ajattelin heti soveltaa sitä Raevaaran romaaniin, jonka ratkaisuun olin hieman pettynyt. Voihan sen tulkita toisinkin, vaikka kirja ei olekaan kuvakirja. Sitäkin helpommin, itselleni tuottaa vaikeuksia tulkita kuvien vastaisesti.
Kuuntelin Aino Kalleksen Sudenmorsiamen lähinnä etsiäkseni yhteyttä hänen Aalonsa ja Raevaaran Aalon välillä. Molemmat karkaavat yhteikunnasta, katoavat muilta elääkseen omaa elämäänsä, molempien rakastajat, niin Priidrik kuin Johannes, eivät unohda rakastettuaan ja lopulta löytävätkin hänet uudelleen, mutta eivät saa omakseen. Jos haluaa tulkita Raevaaran Aaloa Kallaksen Aalon läpi, voi entistä voimakkaammin ajatella myös hänen lähteneen pahan matkaan.
Olen nähnyt Sudenmorsiamesta erilaisia tulkintoja. Joko se kertoo Kallaksen omasta epätoivoisesta rakkaudesta tai naisen asemasta. Harmi, että en tykännyt kirjan kielestä yhtään, se häiritsi kuunteluelämystä niin täysin, että en saanut tarinasta irti juuri mitään. Koko ajan vaan tympäännyin termeihin ja sanoihin. "Maaorava elikkä kettu". Meni hetki tajuta, mitä "elikkä"-sanalla tarkoitettiin, ehdin jo miettiä, että eihän ketun toinen nimitys ole maaorava. Juuri kun olin tottumaisillani sanan joko vanhaa, runolliseen tai väärään käyttöön, sitä käytettiinkin rinnastavassa merkityksessä. Minua häiritsi myös jaljoittelu ja moni muu. Itse tarina on hyvä ja siitä voisi saada irti paljonkin tulkittavaa.
Tarinan voi tulkita naisen taisteluna miehen ja yhteiskunnan normien, lapsen hoidon ja oman vapauden (uran?) välillä, nainen jättää perheen, lapset ja velvollisuudet, mutta ei toisaalta halua jättää niitä kokokaan, vaan palaa lapsensa luo.
Rakkauspainotteisessa tulkinnassa nainen rakastuu luvattomasti, hylkää aviovuoteensa ja juoksee toisen miehen (suden) perässä. Siitä tietysti tuomitaan. Toisaalta naisella on tunteita myös miestään ja perhettään kohtaan, eikä hän haluaisi jättää heitä, mutta hänelle ei suoda molempia.
Mutta lukijahan sai itse päättää, minkä tulkinnan valitsee. Taidan valita jälkimmäisen. (Yksi ei sulje pois toista.)
Jos vielä palaan Raevaaran Aaloon: lähtikö hän luomaan omaa uraa kadotessaan. Olisko jäljelle jääminen tarkoittanut Johanneksen pikku vaimoksi alistumista ja omien haaveiden jättämistä?
Tämäpä olikin mielenkiintoinen kirjoitus, kun tuot nämä kolme teosta yhteen. Onhan väkisinkin niin, että kun Raevaara on valinnut nimen Aalo, tulee paljon mukana viittauksia Sudenmorsiameen ihan vaan sitä kautta, että nimi on harvinainen ja itse esim. en ole siihen muualla törmännyt kuin näissä kahdessa teoksessa. Vähän niin kuin Aalo olisi oksa, joka repäistään irti ja mukana tulee sitten maastoa oksan kasvupaikan ympäriltä.
VastaaPoistaKiitos hienosta bloggauksesta.
Kiitos kommentista :)
VastaaPoistaEspanjankielistä kirjallisuutta opiskellessa totuin siihen, että nimet ovat monesti viitteitä johonkin. Olen muissakin analyyseissä kommentoinut nimiä, jotka vaikuttivat viittaavan johonkin.
Kun kirjoitan itse, käytän joskus nimiä, jotka tulevat jostakin muusta tarinasta viitatakseni jotenkin siihen toiseen, siis yritän antaa tietyt raamit kertomukselle. Toisinaan taas nimet ovat vain nimiä. Pakollinen paha.