Olen harrastanut mandaloitten ja lasten värityskirjojen väritystä vuosia. Välillä olen ahdistunut siitä, että se on jotenkin täysin turhaa hommaa. Mutta jos toiset, jotka osaavat piirtää ja maalata, piirtävät ja maalaavat ihan vain huvikseen, se on ihan ok. Toisaalta en pidä pelaamistakaan erityisen turhana, niin miksi juuri välittämistä? Johtuukohan se ehkä sittenkin siitä, että olen niin huono jopa välittämään, että en antaisi itselleni oikeutta harrastaa sitä, edes silloin, kun käsi kestää. Toisaalta eikö ole ihan aiheellista harjoittaa huonoa motoriikkaani?
Löysin tällaisen selvästi aikuisille suunnatun motiivin väriteltäväksi:
Ostin itelleni juur värityskirjan..
VastaaPoista:) Minä taas jotakin vielä hurjempaa... Ja paksut tussit, jotka tosin eivät ole erityisen hyvät, vaan voi niilläkin nyt harjoitella.
VastaaPoista