Tuntemattoman sotilaan pitäisi ehdottomasti kuulua kaikkien lukiolaisten pakolliseen lukemistoon. Toisaalta tästä ehkä saa enempi irti, kun on kypsempi. Vaikka ei kai se välttämättä niin ole. Juuri nyt ajattelen, että tämä on yhtä tärkeä teos suomalaiselle kirjallisuudelle, kuin Don Quijote espanjan kirjallisuudelle. Kirja on täynnä sanontoja ja ilmaisuja, jotka meistä varmasti kaikki tuntee ja käyttää, ja ainakin minä täysin tietämättömästä niiden olevan lähtöisin Tuntemattomasta sotilaasta. Tai tietenkin osa niistä on olut olemassa jo ennen itse kirjaa, ja minä kun olen luullut niitä paljon tuoreemmiksi.
On siellä tietysti paljon sellaisiakin, jotka olen tiennyt tulevan Tuntemattomasta. Osa kohtauksista on tosi tuttuja elokuvasta, en ole varman olenko kertaakaan nähnyt sitä kokonaan, mutta pätkiä sieltä täältä monta kertaa. Kyllä tästä varmasti luettiin pätkiä lukiossa.
Välillä kirja on täyttä komediaa, Uuno armeijan leivissäkin jää toiseksi. Kirjasta tulee välillä mieleen myös Jukka Virtasen ohjaama Noin 7 veljestä, erityisesti keksijä Honkaojasta. Jonka ikiliikkuja on muutenkin yksi lempiaiheitani kirjassa. Olikohan sodassa oikeasti noin koomisia tilanteita ja uskalsivatkohan jotkut oikeasti marssia päin petäjää. Vai onkohan se enempi kuvaannollista armeijan toiminnan naurettavuuden kuvausta. "Pensas neuvostoliittolainen" jaksaa aina naurattaa
Koomista on myös, että yksi everstiluutnantti puhuu kuin Ehrnrooth.
Välillä kirja on tietysti kaikkea muuta kuin komediaa. Sodan kauheuksien kuvailu yksittäisen sotilaan tasolla ja kokemuksista on jotakin niin järkyttävää, että en osaa sitä kommentoida sen kummemmin. Kirjan lukemisen jälkeen päätin katsoa Laineen Tuntemattoman loppunäytöksen tunnelman ylläpitämiseksi.
Ehkä tätä ei koulussa luettukaan Rokan kommentin:"nyt ollaan pojat ryöstöretkellä" vuoksi. Minulle ei ainakaan koulussa koskaan kerrottu koko totuutta jatkosodasta.
Kuten kaikki muutkin kirjat, kuuntelin tämän äänikirjana. En yleensä viitsi kommentoida lukijaa sen kummemmin, mutta tämä on ehkä kaikkein paras kuuntelemani äänikirja. Lukija on loistava. Siis
Celia-asiakkeille. Myynnissä olevassakin on lukijana yksi lempilukijoistani. Eli jos tuntuu, että aika ei riitä lukemiseen, tai ei huvita tarttua kirjaan ihan kirjaimellisesti, niin tekosyitä ei ole, koska tämä suorastaan kannattaa kuunnella.
Kaikki joilla on vielä Tuntemattoman kokoinen aukko sivistyksessä: lukekaa tai kuunnelkaa.
Kyllä jämpti on niin!
______________________________
Kiinnostuin muutamista sanoista, joita olen aina luullut paljon tuoreemmiksi muoti-ilmiöiksi. Jostakin syystä yllätyin sanan "hitto" käytöstä. Olen aina pitänyt sitä oman sukupolveni keksimänä voimasanana. (Ihan kirosanaksi se ei minun luokittelussani yllä.) Vaikka tietysti hiisi on minulle ainakin etäisesti tuttu käsite, jos ei muuten niin ainakin hiidenkivet ja -kirnut.
Minäkin luin Tuntemattoman sotilaan vasta, kun se oli tyttärellä luettavana peruskoulun yläasteella. Elokuvat olen kyllä katsellut moneen kertaan.
VastaaPoistaTuntemattoman sotilaan aihealue ylittää kyllä nykyelämän aiheet aika rankasti. Kun maa notkuu ja tärisee vihamielisen tykistötulen takia, tuntuvat tämän ajan murheet aika pieniltä.
Tulin samantien vastavierailulle ☺ Minäkin pidin kovasti Tuntemattomasta sotilaasta. Odotin ehkä jotain tylsempää ja vanhanaikaisempaa ja yllätyin positiivisesti. Toinen vanha klassikko, joka pääsi yllättämään oli Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, voin suositella jos et ole lukenut.
VastaaPoistaSinunkin blogillasi on hauska nimi!
En ole koskaan lukenut Seitsemää veljestä kokonaan. Olen harkinnut sitä kyllä, mutta siihen tutustuin lukiossa sen verran perusteellisesti, että se tuntuu sen takia jotenkin tylsältä. Luulen, että minuun uppoaa suomalaiset "yksinkertaiset" klassikot. Jotkut maailman suuret klassikot tuntuvat liian taiteellisilta ja väkisin pitkitetyiltä.
VastaaPoistaKunniaa blogin nimestä en voi ottaa itselleni, mutta kiitos pikkusiskon puolesta :)