Kansalaisuus

Kun olin asunut Ruotsissa vähän alle viisi vuotta, päätin hakea Ruotsin kansalaisuutta. Googlasin asiaa ja huomasin, että pohjoismaalaiset eivät hae kansalaisuutta, vaan ilmoittavat olevansa valmiita ottamaan vastaan Ruotsin kansalaisuuden.

Jotta olisi valmis ottamaan vastaan kansalaisuuden, on tietysti testattava kansallisia erikoisuuksia. Ensimmäinen erikoisuus, jota testasin, oli juhannussalon kukittaminen ja sen ympärillä tanssiminen. Salon ympärillä tanssimista olin kyllä kokeillut jo aikaisemminkin. Laulettavia lauluja on ainakin Pienet sammakot ja Karuselli-laulu.

Toinen juhannuserikoisuus on brännboll. Se on niin kuin neliskaa, mutta mailana käytetään kaikenlaisia leipä- ja lumilapiota muistuttavia vekottimia tai ihan normaalia pesismailaa. Minä päätin käyttää lyömiseen tavallista pesismailaa. Ensimmäinen lyönti lähti suoraa taaksepäin. Mutta se oli ihan hyvä, koska hämäsin kaikki luulemaan, että en osaa lyödä ollenkaan (en muuten kyllä osaakaan). Seuraavaksi kuitenkin osuin palloon, taisi olla elämäni kolmas kunnollinen osuma, ja onnistuin juoksemaan ympäri kentän. Tietysti minulla oli täysin juoksemiseen sopimattomat lönttöset jalassa ja sain jättää pelin sen juoksun jälkeen.

 

Sitten oli testattavana autobingo. Täällä sitä pelaavat ihan oikeasti kaikki. Tai siis, kaiken ikäiset ihmiset. Pidin itseänikin ihan liian nuorena bingoon, mutta monet teinitkin ovat mukana, ainakin kerran kesässä. Sitten istutaan autossa ja pelataan bingoa. Tietysti eväät mukana. Tauolla juodaan kahvia ja syödään pullaa. Ihan hauskaa ajanvietettä sopivalla porukalla. Mutta en sitten koko kesänä voittanut yhtään mitään, en päässyt edes lähelle. Sanoin, että en enää ikinä pelaa bingoa. Eikä kukaan ole edes kysellyt mukaan enää.

Sitten oli jäljellä kaikkein haastavin osuus eli hapansilakan syöminen. Kirkkokuoro oli kutsuttu naapurikylän seurakuntatalolle hapansilakkailtaan. Sain houkuteltua lapset mukaan sinne, kun lupasin ottaa kaverin mukaan. Perillä heti eteisessä haisi ihan kamalalle. Mietin, että onko täällä joku viemäri rikki, lapsetkin nirpistelivät neniään. Vasta vähän ajan päästä hoksasin, mistä haju oli lähtöisin.

Ruokasalissa ei haissut yhtään niin kamalalle. Hajuun joko tottuu, tai sitten se oli jotenkin erityisesti kulkeutunut eteiseen. Silakka oli hyvää, erityisesti kaikkine asiaan kuuluvine tykötarpeineen. Lapset tykkäsivät niistä tykötarpeista.

Hapansilakka oli näistä ehdottomasti paras erikoisuus, sitä olen testannut myöhemminkin.

Kansalaisuuden sain yhdeksän päivää silakan maistelun jälkeen.