Käänsin joskus esitteitä
noiden shampoopurkkien työnantajalle. Yhtäkkiä ei käännöksiä
enää tullutkaan, vaan olivat siirtäneet kääntämisen jollekin
muulle. Syynä oli todennäköisesti, että en halunnut hankkia
Y-tunnusta, tai vastaavaa ruotsalaista. Muutenkin se sopi minulle,
olin jo miettinyt, miten saan sanottua ei seuraaville käännöksille.
Olin juuri jäämässä sairaslomalle ennen leikkausta. Sen takia en
suostunut sitä Y-tunnustakaan hankkimaan, ettei tule ongelmia
sairaslomien ja päivärahojen kanssa. Mutta silti otti päähän,
että koskaan ei tullut mitään ilmoitusta asiasta. Silti ovat
kehdanneet jälkeenpäinkin kysyä, alkaisinko heidän
myyntiorjakseen. En kyllä alkaisi missään tilanteessa, mutta en
ainakaan enää.
Kääntäjän työ ei kyllä oikein sopinut minulle; monta lausetta voisi aina kirjoittaa toisella ja kolmannellakin tavalla ja toisinaan on vaikea päättää, mikä niistä on paras ja onko toiset ehkä jopa huonoja. Eikä koskaan voi tarkasti määritellä, milloin tulos on riittävän hyvä. Viihdyn paljon paremmin teknisten asioiden kanssa, jotka voi yksiselitteisesti mitata ja tulos on riittävän hyvä, kun se on toleranssirajojen sisässä. Tietysti joskus alan miettimään, mikä tulos olisi kaikkein optimaalisin, juuri yli minimivaatimusten vai mahdollisimman keskellä toleranssia, tai yli minimivaatimusten. Kustannukset nousevat aina tarkkuuden kasvaessa. Paras tulos on siis oikeastaan aina se kaikkein vähin riittävän hyvä. Mutta pienet turvarajat eivät ole pahitteeksi, että jonkun mennessä vikaan, ei heti tule sutta ja sekundaa. Paitsi jos muutama viallinen tuote tulee halvemmaksi, kuin vaatimusten nostaminen. Silti kaiken voi mitata lopulta numeroilla ja mittareilla, käännettyjä lauseita ja kappaleita ei valitettavasti voi.
Nyt ihmettelen, miksi ylipäätään haluan kirjoittaa. Varmaan pian päätän lopettaa moisen hullutuksen samasta syystä kuin kääntämisen. Vaikka ajattelen vähän niin, että nämä ovat omia ajatuksiani ja saan kirjoittaa ne miten haluan, mutta ehkä silti lopulta päädyn siihen, että en voi mitata onko tulos riittävän hyvä.
Puutarhan hoito on kuitenkin sellainen asia, jota pystyn tekemään suurempia murehtimatta mittailuja ja tuloksia. Ehkä siinä lopputulos on nähtävissä, ja maistettavissa, niin selvästi, että ei tarvitse pystyä mittaamaan.
Kääntäjän työ ei kyllä oikein sopinut minulle; monta lausetta voisi aina kirjoittaa toisella ja kolmannellakin tavalla ja toisinaan on vaikea päättää, mikä niistä on paras ja onko toiset ehkä jopa huonoja. Eikä koskaan voi tarkasti määritellä, milloin tulos on riittävän hyvä. Viihdyn paljon paremmin teknisten asioiden kanssa, jotka voi yksiselitteisesti mitata ja tulos on riittävän hyvä, kun se on toleranssirajojen sisässä. Tietysti joskus alan miettimään, mikä tulos olisi kaikkein optimaalisin, juuri yli minimivaatimusten vai mahdollisimman keskellä toleranssia, tai yli minimivaatimusten. Kustannukset nousevat aina tarkkuuden kasvaessa. Paras tulos on siis oikeastaan aina se kaikkein vähin riittävän hyvä. Mutta pienet turvarajat eivät ole pahitteeksi, että jonkun mennessä vikaan, ei heti tule sutta ja sekundaa. Paitsi jos muutama viallinen tuote tulee halvemmaksi, kuin vaatimusten nostaminen. Silti kaiken voi mitata lopulta numeroilla ja mittareilla, käännettyjä lauseita ja kappaleita ei valitettavasti voi.
Nyt ihmettelen, miksi ylipäätään haluan kirjoittaa. Varmaan pian päätän lopettaa moisen hullutuksen samasta syystä kuin kääntämisen. Vaikka ajattelen vähän niin, että nämä ovat omia ajatuksiani ja saan kirjoittaa ne miten haluan, mutta ehkä silti lopulta päädyn siihen, että en voi mitata onko tulos riittävän hyvä.
Puutarhan hoito on kuitenkin sellainen asia, jota pystyn tekemään suurempia murehtimatta mittailuja ja tuloksia. Ehkä siinä lopputulos on nähtävissä, ja maistettavissa, niin selvästi, että ei tarvitse pystyä mittaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.