Khaled Hosseini: Leijapoika

Minulta ”tilattiin” esittely tästä kirjasta.

Amir ja Hassan ovat parhaat ystävät. Kahden eri yhteiskuntaluokkaan, kansallisuuteen ja uskontoon kuuluvan pojan ystävyyttä kuitenkaan ei katsota hyvällä Neuvostoliiton valloittamassa Afganistanissa. Ystävyys päättyy, kun rikkaan isän poika Amir pettää ystävänsä ja uskollisen palvelijansa. Syynä voisi olla yhteiskunnan malli ja paine olla hyväksymättä vääräuskoista palvelijaa ystäväksi. Amir joutuu itsekin kiusatuksi ja syrjityksi ystävyyden vuoksi. Suurempi syy on silti varmasti kateus isän huomiosta: Miksi isä tuntuu antavan enemmän huomiota palvelijapojalle Hassanille kuin omalle ainoalle pojalleen? Hassanin kuoltua Amir kuulee, että hän ei ehkä ollutkaan suurin petturi, vaan häntä olikin petetty kokoajan. 

Amir joutuu kohtaamaan menneisyytensä, mutta onko menneisyyden virheitä mahdollista korjata. Olisiko oikein toimimalla voitu kuitenkaan lopulta muuttaa mitään.

Kirjassa kuvataan Afganistanin oloja Neuvostoliiton miehityksen ja Taliban hallinon aikana. Minulle ennestään lähes täysin vieras aihe. Osa termeistä on tuttuja uutisista, mutta eipä niihin ole aikaiemmin tullut perehdyttyä. Eikä uutisissa koskaan kerrota, millaista elämä sotien ja sisällissotien runtelemissa maissa on. Mielikuvaksi jää, että siellä vain soditaan, harvoin tulee ajatelleeksi, että siellä samaan aikaan  eletään jokapäiväistä elämää. Kun Amir myöhemmin palattuaan Afganistaniin kuvailee elämää Amerikassa tajuaa maailmojen eron todella voimakkaasti.

Lyhyt analyysi kirjasta, sisältää juoni paljastuksen:

Amirin ja Hassanin suhde kuvaa Afganistanissa elävien kansallisuuksien suhdetta. Kaksi saman isän poikaa, saman uskonnon haaraa, eivät ole ymmärtäneet olevansa veljeksiä, vaan Amirin edustamat sunnalaiset ovat alistaneet Hassanin edustamat shiialaiset.