Mitä silmät ei nää

Sain juuri loppuun Khaled Hosseinin Ja vuoret kaikuivat. Siitä nappasin yhden ajatuksen:

"Maailma ei näe ihmisen sisälle".

Ei positiivisessa eikä negatiivisessa mielessä.

Kun ihmiset sairaus ei näy päällepäin, se on hyvin helppo unohtaa. Ymmärrän kyllä, että tuntemattomat eivät voi tietää ja jotkut tututkin ilmeisesti kokonaan unohtaa. Pahimpia on he, jotka eivät tunnu ymmärtävän, kun asiasta kuulevat. En nyt mitenkään halua vähätellä ihmisiä, joilta puuttuu vaikkapa käsi tai rinta, vaikka moni varmasti haluaa senkin nyt ymmärtää niin. Mutta arvatkaapa miltä tuntuu joskus kuulla, että eihän se nyt mitään, jos puuttuu korva, siltä ja siltäkin piti poistaa rinta ja tuolta toiselta käsi. Niin, mitäpä sillä korvalla tekisin. 

Toispuolinen kuurous on jo ihan riittävän rankkaa, kun siihen ei ole lapsesta asti kasvanut. Eikä se varmaan syntymästä asti kuuroillekaan ole helppoa. Luin jostain, että n.25% aikuisiällä toispuoleisesti kuuroutuneista jää pelkästään sen takia sairaseläkkeelle. Tämä on kyllä ihan epävirallinen tieto. En itse voisi kuvitella vain sen takia joutuvani pois työelämästä, mutta minulla onkin työ, jossa ei kovin usein tarvitse kuulla mitään, ja yritän vältellä lähes kaikkia

ihmiskontakteja mahdollisimman paljon.

Voisihan sitä ajatella, että ei ole puoli kuuro, vaan pouli kuuleva. Tietysti on parempi kuulla edes toisella korvalla, mutta yhdellä korvalla ei kyllä ole aina edes puoliksi kuuleva, ei aina yhtään. Esimerkiksi liesituulettimen ääni tekee minut täysin kuuroksi, muutenkin meluisat ympäristöt on hankalia. Ei muuten, mutta jos pitäisi vielä kuunella jonkun juttelevan. Ja se suunta kuulo! Olen tunnetusti kova hukkaamaan tavaroita, erityisesti kännyköitä, eikä siihen soittaminen enää auta yhtään mitään. Mahdollisesti kuulen, että puhelin soi, mutta en missä. Lapset ja mies on onneksi jo tuttuneet etsimään puhelintani. Toinen mahdoton tilanne on, kun joku huutaa jostakin: "hei tule tänne!" Niin, siis minne? Ihmiset selvästi pitää minua usein joko tyhmänä tai hirveän epäkohteliaana. En nyt väitä, ettenkö olisi molempia, mutta usein kuitenkaan en vain kuule.

Kaikki varmaan kuitenkin tietävät, että korvassa on muutakin kuin kuuloelimet. Tasapainoelimen poisto ei myöskään ole mitenkään läpihuutojuttu. Onneksi olen aikoinaan harrastanut lajeja, joissa tasapainoni on kehittynyt normaalia paremmalle tasolle. Ainakin uskon siitä olleen apua, kun aloin harjoittelemaan kävelyä ja myöhemmin autoilua ja pyöräilyä. Toisin kuin kuuloa, tasapainoa voi harjoitella, mutta ihan yksinkertaista se ei ole. Minulla on nyt kohtalaisen hyvä tasapaino, mutta koskaan ei tiedä, minä aamuna se taas on poissa. Eikä ihan vaan kävelystä tai tuolilla istumisesta johtuva jatkuva matkapahoinvointikaan oikeasti ole erityisen hauskaa.

Vaikka pystynkin kävelemään yleensä ihan kohtalaisen normaalisi, horjahtelen aika usein. Ihmiset ajattelee minun joskus olevan humalassa (olen kuullut). Kuten sanottu, tuntemattomat eivät voi tietää, mutta onko aina pakko ajatella sitä kaikkein negatiivisinta?

Tasapainoelimen puuttuminen aiheuttaa näköhäiriöitä ja ainakin minulle lukeminen on nykyään kohtalaisen vaikeaa. Vaikka väitän lukevani kirjoja, oikeasti yleensä kuuntelen. Sen verran puolikuurona sentään on kuuleva, että kuulokkeilla kuuntelu onnistuu. Radio ja musiikki on aika väsyttäviä, mutta äänikirjojen kuuntelu onnistuu. Sillä tavalla voi myös sulkea pois ympäristön häiritsevän ja väsyttävän hälinän.

Töissä ainakin yksi kollega näyttää jotenkin ottaneen asiakseen nälviä, että olen töissä vain osa-aikaisesti ja olen jonkun muunkin joskus kuullut sanovan jotakin kadehdittavasta. Kaikkea sitä kadehditaankin. Minusta olisi ihan mukavaa olla töissä kokopäiväisesti ja jaksaa sen jälkeenkin vielä tehdä kaikenlaisia asioita. Nyt olen töissä neljä tai viisi tuntia, sen jälkeen sitten yleensä jaksan vain nukkua iltaan asti ja sitten aika menee ruoanlaittoon ja lasten kanssa seurusteluun. Pitäisi harrastaa liikuntaa ja kohottaa kuntoa ja olisi kiva ehtiä tehdä asioita joista tykkään. Nyt on ollut ylellinen viikonloppu, koska minulla oli vapaapäivä perjantaina. Ehdin nukkua lähes koko päivän ja sain nukuttua kohtalaisen hyvin yöllä. Olen siis jaksanut tehdä jotakin muutakin, kuten esimerkiksi nyt kirjoittaa hetken ja hoitaa puutarhaa.