Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

Kirja, joka ei paksuudestaan huolimatta ole pitkä.

Hieno monitasoinen kuvaus nykymaailman ilmiöistä ja ongelmista, sekä vähän tulevaisuuden kauhuskenaarioita.

Yliopistotutkijoiden työskentelyoloja kuvattiin kutkuttavan realistisesti. Mietin, että akateemista maailmaa tuntemattomien saattaa olla vaikea uskoa kuvauksia realistiksi.

Molempien vanhempien kuvaukset työnhaun vaikeuksista olivat henkilökohtaisesti koskettavia. Miehen näkökulma ulkomaalaisena työnhakemisesta ja naisen näkökulma työelämään hakeutumisesta kotiäitivuosien jälkeen.

Myös kuvaus median ja suuryhtiöiden vallasta on ehkä todellisempaa kuin arvaammekaan.

Tarinan pääteema on isän ja pojan suhde. Lapsen hylkääminen, molemmin puolinen halu lähentyä ja kaikki väärinkäsitykset, jotka erottavat heidät.

Tulevaisuuden kauhuskenaariona on iAm. Laite joka välittää ääntä ja kuvaa suoraan aivoihin. Aluksi ajattelin, että sellaisen laitteen avulla minäkin voisin taas nauttia musiikista normaalisti molemmilla aivojen kuuloalueilla. (Yhdellä korvalla moni musiikki muuttu lähinnä kaaokseksi.) Mutta sellaiseen virtuualimaailmaan olisi varmasti helppo hukkua kokonaan. Olisi kamalaa, kun lapset katselisivat filmejä silmiensä edessä, eikä itse edes huomaisi sitä. Laite alkaisi varmasti hallita monen elämää kokonaan. Se onkin sopivasti nimetty jumalaksi. (Raamattua tuntemattomille: Jumala sanoo Moosekselle nimekseen Minä olen.)

Erittäin mielenkiintoinen kirja. Sujuvaa kerrontaa, joka pitää mielenkiinnon kokoajan yllä. Yksi parhaista Finlandia-voittajista.