Suomennos: Antti Koivumäki
Kustantaja: LIKE
Ei sivunumeroita, en viitsinyt laskea sivuja.
Kirja saatu arvostelukappaleena, kiitokset kustantajalle!
Hazelin äiti Alana on kotoisin galaksin suurimmalta planeetalta Maantuntumalta. Marko sen ainoalta kuulla Kiemuralta. Maantuntuman ja Kiemuran kansat ovat käyneet hyvän ja hyvän välistä sotaa ammoisista ajoista, eikä taisteluille näy loppua.
Nämä avaruuden Capuletit ja Montaguet eivät salli lajien välisiä liittoja. Alana ja Marko rakastuvat, menevät naimisiin ja kaiken kukkuraksi saavat lapset, kaikkien mielestä iljettävän lajien sekoituksen. Nuori perhe saa peräänsä molempien suvut sekä tv-päiset robottikuninkaat. Pikku Hazel saa viettää lapsuutensa kantoliinassa, ehkä täysin tietämättömänä pahasta maailmasta, paeten pitkin galaksia. Mukaansa hän saa ensimmäisen, ei ihan tavallisen, lapsenlikkansa Izabelin.
Tarina on vauhdikas seikkailu, joka on yhtä aikaa tosissaan tehty tieteis- ja fantasiaseikkailu sekä parodia niistä. Samalla se on kuin ohimennen kannanotto uskonnollisiin, tai kulttuurillisiin, tapoihin ja ennakkoluuloinen. Pääasiallisesti se on kuitenkin kaunis tarina nuoren perheen yrityksestä sopeutua perhe-elämään maailman myllerryksen keskellä. Allegoria perheenperustamisesta. Monista esikoisen vanhemmista taitaa tuntua, kuin olisi heitetty ihan vieraaseen galaksiin.
Piirrokset ovat ilmeikkäitä ja kertovat paljon, mitä sanat jättävät kertomatta. Kieli on rikasta, ainakin kirosanojen osalta, ja kirjan tyyliin sopivaa. Suomennos toimii paria kömmähdystä lukuun ottamatta hyvin. Epäilin jopa, että kiroilu oli suomeksi vivahteikkaampaa kuin alkuperäisessä, mutta en löytänyt hyviä näytteitä verratakseni.
Tykkäsin erityisesti lapsentahtisesta elämästä pakoretkellä. Kirjallisuudessa törmää liian harvoin imetykseen ja kantoliinailuun.
Vähiten tykkäsin siitä, että tarina loppui kesken ja pitäisi saada jatko-osa nyt heti tai mieluiten eilen. Olen lukenut/kuunnellut nyt peräkkäin turhan monta kirjaa, joissa ensimmäinen kirja on vain alkunäytös ja jättää lukemattomia avoimia kysymyksiä. Alan arvostaa kirjasarjoja, joissa jokainen osa toimii myös itsenäisesti.
Tämähän kuulostaa kivalta :). Lapsentahtisuus ja fantasia/parodia. Mikä ois sun mielestä suunnilleen kohderyhmä? Fantasiasta pitävät vauvaperheet? Onko liian kaukana teinin maailmasta?
VastaaPoistat. Anna
Vähän turhan raju teineille. Ei kauhujen puolesta, niitä kauhistelin lähinnä minä, ei teini. Mutta tyyli, kieli ja seksin määrä, tai no jotenkin sen läsnäolo, eivät minusta olleet teineille sopivaa. Tosin, määhän oonki ihan hirvee tiukkis ja ties mitä. Ei välttämä kiinnostaisi teinejä. Meillä ei ainakaan kukaan esittänyt minkäänlaista kiinnostusta, paitsi tietysti minä.
VastaaPoista