Surströmming

Uudessa kotikylässäni kylän naiset pitävät hapansilakkaillan joka syksy. Tämä on minun kolmas syksyni kylässä ja näin ollen kolmas silakkakerta täällä. Olen syönyt muutaman kerran aikaisemminkin, kerran kirkkokuoron kanssa ja ainakin kahdesti ystävättärien kanssa.  Mutta tällä kertaa on minun ja kälyni vuoro järjestää tapahtuma. Ihan hyvä muuten, mutta meistä kumpikaan ei ole kovin kokenut silakkajuttujen järjestäjä; käly ei syö hapansilakkaa koskaan eikä missään olosuhteissa ja minä olen ihan vasta-alkaja, rookie, nuubi tai nuupero, mitä sanaa nyt haluattekaan käyttää.
Ruotsalaiset ovat kaikkien ruokien suhteen hirveän vanhoillisia. Tiettyjä asioita syödään vain toisten tiettyjen asioiden kanssa ja hapansilakka on erityisesti sellainen, jota voi oikeaoppisesti syödä vain leivällä sipulin, perunan, tomaatin ja hapankerman kanssa, jopa minun mielestäni. Sitten emme ole ihan varmoja, pitikö olla vielä jotakin muutakin, kuten tilliä. Aina voi kysyä joltakin, mitä tarvitaan, mutta entäs sitten määrät. Voi apua.  Onneksi törmäsimme kaupassa kälyn tuttavaan, joka ei muuten myöskään syö silakkaa, mutta on kokeneempi järjestämään syöminkejä.

Meillä ei kummallakaan ole hienoa isoa kakkostaloa pihassa, jossa voisi kestitä vieraita. Minun keittiööni ei kerta kaikkiaan mahdu ja lanko ei siedä ajatustakaan hapansillin hajusta talossaan.

Onneksi saimme kylän hirviporukan jahtaamaan lainaan. Eihän se toki ole maailman viihtyisin paikka, mutta eiköhän siitä saa pöytäliinalla ja kukkakimpulla ihan siedettävän. Onneksi siellä on keittolevy, joten voimme keittää perunat paikanpäällä. Teurastamon puolella on jopa juokseva vesi ja saimme luvan käyttää sitäkin.

Nyt kaikki suurimmat ongelmat on siis ratkaistu, vielä pitäisi päättää, mitä leipoisimme kahvin kanssa tarjottavaksi. Minä lupasin leipoa gluteenittoman piirakan. Pitänee kysyä perheen huippuleipurilta joku hänen suosituista ohjeistaan. Sitten on vielä pidettävä peukkuja, että onnistun yksikseni leipomaan jotakin syötäväksi kelpaavaa.

Jos kaikki menee hyvin, saatan ottaa muutamia kuvia jahtimajalta. Huomatkaa, että pelkoni on aiheellinen, minä olen onnistunut keittämään perunatkin pohjaan, monesti, ja on meillä yhden kokkauksen jälkeen käynyt palokuntakin.