Puuro. Reseptejä, inspiraatiota, historiaa.

Tekijät: Annika Mogensen, Ann-Sofie Rosenqvist, Torbjörn Tenfält

Anna Bylund, Susanna Mälarsted
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom
Ruotsinkielinen alkuteos:  Gröt
Kustantamo: Karisto Oy
Kirja saatu kustantajalta. Suurkiitokset!


Puuro – trendikästä ja terveellistä

Puurosta on tullut trendiruokaa Kööpenhaminassa, Lontoossa ja New Yorkissa. Nyt se on kovaa vauhtia nousemassa myös Tukholman, ja muiden ruotsalaiskaupunkien trendikkäiden ravintoloiden ruokalistoille.
Fitnes- ja kuntoilutrendien myötä puurot ovat nousseet tunnetuiksi ja suosioon terveellisinä ja hitaasti energiaa luovuttavina, pitkään kylläisenä pitävinä ruokina.
Kauppojen hyllyissä on nykyään paljon erilaisia puuroaineksia, ei vain perinteisiä kaura- ja ruishiutaleita. Vielä suuremmat valikoimat erilaisia hiutaleita ja siemeniä saa erikoisliikkeistä ja myllyjen omista myymälöistä.


Puuron historiaa

Aina puuro ei ole ollut ylellistä ja trendikästä ruokaa, vaan päivittäin syötävää arkiruokaa.

Ensimmäiset puurot keitettiin rikkakasvien murskatuista siemenistä. Vähitellen ihmiset jalostivat heinäkasveista entistä tuottoisampia viljakasveja. Talonpoikaisyhteisössä puuro oli jokapäiväistä perusruokaa, jota koko perhe söi yhteisestä padasta. Vastoin monien käsityksiä puuro ei ollut aamiaisruokaa, sillä ennen esikäsiteltyjä hiutaleita ja suurimoita puuronkeitto kesti kauan. Tähteeksi jäänyt puuro käytettiin seuraavana päivänä, ruokaa ei heitetty hukkaan.


Puuroon liittyi monia tapoja ja perinteitä. Pitoihin vieraat toivat puuroa kauniisti kuvioiduissa pytyissä. Häissä morsiuspari sai puuroa. Vasasyntyneen kotiin naapurit toivat lapsivuodepuuroa.
Vanha perinne on myös muuttopuuron tarjoaminen uuteen kotiin muuttavalle.

Kirja kertoo puuron ja viljojen historiasta Ruotsissa, mutta on muistettava Suomen olleen silloin osa ruotsia, eli se on myös oman ruokakulttuurimme historiaa.

Puuroa syötiin myös antiikin Roomassa. Romuluksen kerrotaan tappaneensa veljensä heidän tapeltuaan puurosta.

Perinteisiä puuroja

Ohjeita perinteisistä puuroviljoista tuttuakin tutummasta kaurapuurosta amerikkalaiseen pekonin kanssa tarjottavaan maissipuuroon. Perinteisiä puuroja uusilla ideoilla rikastettuina. Tärkeimpinä erilaiset riisipuurot, perinteisen jouluisena ja arkisempina muunnelmina.

Ruotsalaiseen riisipuuronsyöntiin liittyy vanharunoiluperinne. Runoperinne syntyi talonpoikien keskuudessa. Runot ja lorut olivat välillä aika uskaliaita. Kun perinne levisi porvariston puuropöytiin 1700- luvun puolivälissä, runot siistiytyivät salonkikelpoisiksi.

Puuro kiehuu ja koirata haukkuu.
Nyt syödään puuroa, jotta perse paukkuu!

 Puuroa uudella tavalla

Ohjeita meille vasta viime vuosina rantautuneista raaka-aineista tehtäviin puuroihin, kuten mustariisistä, amarantin siemenistä ja chiansiemenista sekä hurjia yhdistelmiä perinteisistä aineiksista, kuten punajuuripuuro. Lisäksi annetaan ideoita tähteeksi jääneen puuron käytöstä.

Puuroa päivälliseksi

Hurjalta kuulostava sipuli-tomaatti-kaurapuuro sekä perinteisemmin risottoa. Lisäksi annetaan kullekin lounaspuurolle sopivat viinivinkit.

Puuroa jälkiruoaksi

Ennen sokerin yleistymistä ja jäätelön ja muiden herkkujen yleistymistä puurot olivat tavallisia jälkiruokia. Yhdistelemällä perinteisiä ja moderneja aineksia ja ideoita puuroista saa herkullisia jälkiruokia.

Herkullisia lisukkeita

Hillojen ja muiden lisukkeiden osalta ei myöskään kannata jämähtää samoihin perinteisiin ohjeisiin. Esimerkiksi tyrni-keltajuurihillo tuo vaihtelua vaikkapa ihan arkisimpaan kaurapuuroon. Puurolisukkeen voi maustaa myös chilillä.

Kiireisiä aamuja varten annetaan mysli- ja granola reseptejä, joilla saadaan valmiiksi nopeita aamupalavaihtoehtoja, joita ei tarvitse keitellä aamukiireessä. 

Aineksista

Listalla esitellään kirjan ohjeissa käytetyt ainekset amarantista ja avokadosta tattariin ja vehnään. Listalla on monia uusia tuttavuuksia ja uutta tietoa vanhoista tutuista aineksista.

Hirssi on ikivanha viljalaji, jota on viljelty Intiassa ja Kiinassa jo tuhansia vuosia.



Puuro maailmalla 

Kaikkialla, missä viljellään viljaa, sato on opittu yhdistämään nesteeseen. Puuro ei tunne rajoja.

Puuroa on syöty kaikkialla ja kaikissa vanhoissa kulttuureissa. Riisit ja viljat saa syömäkelpoisiksi neste ja lämpö ja puuro on yksinkertaisin tapa valmistaa ne syötäviksi. Puuroiksi voidaan löyhän määritelmän mukaan määritellä myös risotot ja Etelä-Koreassakin riisipuuroon sekoitetaan kaikkea mahdollista, jopa äyriäisiä.

Skotlantilaiset katsovat puuron ansioksi, että Skotlannin väkiluku aikoinaan kasvoi nopeasti. Heidän kiihkeää asennettaan puuroon kuvaa 1976 Time-lehden yleisönosastolla käyty kiista:

Useat kirjoitukset koskivat sitä, kuuluuko puuro syödä istuen, seisten vai kierrellen kuten cocktailkutsuilla.

Länsieurooppalaisille puuro tarkoittaa yleensä kaurapuuroa. Idemmässä tavallisimpia puuron raaka-aineita olivat hirssi ja tattari sekä vielä idemmässä riisi.

Vaikka kirjassa määritellään puurot käsittämään lähes kaikki viljoista tai siemenistä nesteen kanssa keitetyt, tai uunissa valmistetut, ruuat mämmiä ei kuitenkaan huolita puuroihin kuuluvaksi.

Mukavia uusia ideoita puuroa syövän perheen listalle. Osa ohjeista on sen verran uskaliaita, että voivat jäädä kokeilematta, ainakin ensi lukemalla minun ennakkoluuloisella perheessäni. Kirja voi myös töytäistä jonkun puuroja syömättömän kokeilemaan erilaisia puuroja; jos kaurapuuro ei maistu, on olemassa paljon muitakin vaihtoehtoja.

Kirjan ohjeet rohkaisevat myös kokeilemaan itse hieman erilaisia tapoja tarjoilla puuroja. Kun kaapista ei satu löytymään granaattiomenaa, voi sen huoletta korvata muilla hedelmillä. Pähkinöitäkin voi varioida.

Ohjeista paistaa läpi ruotsalaisuus. Vaikka monet ohjeet ovat "uusia", on niissä käytetty ruotsissa tavallisia aineksia, joista kaikki eivät ole yhtä tunnettuja Suomessa. Kirja toimii siis myös alkeisoppaana naapurimaamme eksoottiseen ruokakulttuuriin.

Lainaamaani puurorunoa lapset kommentoivat: "paras sananparsi ever".