Siri Pettersen: Odininlapsi (2015)

Hirkalta puuttuu jotain, mitä kaikilla muilla on. Jotain, mikä todistaisi, että hän kuuluu tähän maailmaan. Jotain niin tärkeää, että ilman sitä hän on tauti.
Myytti.
Mädän kantaja.
Odininlapsi.
Ihminen.

Hirka on kasvanut isänsä kanssa eläen kiertelevää elämää kiellettyjen yrttien myyjänä. Hän on aina ollut erilainen, äidin ja hännätön. Isä on kertonut Hirkan äidin olevan Ulvheimistä ja susien syöneet Hirkan hännän.
Kun Hirka lähestyy viidentoista vuoden ikää, on hänen vuoronsa osallistua Riittiin. Mutta Hirka ei osaa syleillä. Kaikkihan osaavat syleillä - paitsi Odininlapset!

"Minä tein sinun selkääsi hampaanjälkien näköiset arvet. ---Sen piti näyttää aidolta. 

Yhtäkkiä Hirka saa kuulla kaiken olleen valhetta. Hänellä ei ole koskaan ollut häntää eikä äitiä. Eikä isäkään ole isä.

Hirkan lapsuuden ystävä Rime on suursuvun jälkeläinen, itse suuren Ilumen ainoa lapsenlapsi. Hänelle kuuluu itsestään selvyytenä paikka Neuvostossa. Rime valitsee kuitenkin toisin. Rahan ja vallan asemasta hän on päättänyt liittyä palvelemaan Näkijää ja auttaa Hirkaa huolimatta siitä, mikä Hirka on.

Hirkaa ei jahtaa pelkästään Neuvosto. Hänet Ymirin  maahan päästäneet voimat haluavat hiljentää hänet, ennen kuin paljastuu, että hän on Odininlapsi. Samalla portin avauksella maailmaan on päässyt paljon Hirkaa vaarallisempia olentoja.

Hirka on erilainen ja häntä vainotaan, koska häntä pelätään. Hänen uskotaan mädättävän ne, joiden kanssa hän on läheisessä kosketuksessa. Hirka uskoo siihen itsekin. Mutta hän saa huomata, että puheet Odininlapsen kauheudesta eivät pidäkään paikkaansa. Samaan aikaan todellinen pahuus pääsee leviämään.

Hieno allegoria tämän päivän maailmasta, jossa lietsotaan vihaa erilaisia ja muukalaisia vastaan, jotta niitä voidaan käyttää savuverhona, jonka takana todelliset riistäjät toimivat.

Dagensnyheter nimitti kirjaa kliseistä vapaaksi ja tulevaisuuden klassikoksi. Ainakin ensimmäinen pitää paikkansa, kirjassa ei ole nykyfantasialle tyypillisiä suureellisia maagisia elementtejä. Tarina on lähempänä vanhojen skandinaavisten myyttien maailmaa.

Heijastavatkohan entisaikojenkin skandinaaviset tarinat samalla tavalla sikäläistä yhteiskuntaa. Voin hyvin kuvitella tämän trilogian olevan seuraavan vuosituhannen historian ja kirjallisuuden tutkijoiden aineistossa Eddan rinnalla, osana samaa tarinoiden jatkumoa.

Kirja vaikuttaa olevan vasta alkusoitto suurelle seikkailulle. Kirjan lopussa lukijalla on kourassaan enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Sisäkannen spoilerissa luvataan siirtymistä toisiin maailmoihin. Odotan jännityksellä, onko joku niistä omamme, Midgård, tai kenties aasajumalten maailma Asagård.

Alkusoitoksi kirja on pitkä ja vaikuttaa hetkittäin, että ympäriinsä juoksentelu on hännättömyyden lisäksi päätöntä. En meinannut pysyä kaiken juoksentelun perässä. Tykkäsin näkökulmasta, jossa ihminen on pelätty kummajainen ja outo olento, josta yleensä puhutaan vain vanhoissa tarinoissa ja uskomuksista. Kaiken kaikkiaan hieno lukukokemus, josta jäi kova nälkä päästä seuraavan osan kimppuun.
Harkitsen norjaksi lukemisen pikakurssia.

Kun näin kirjan kannen ensimmäisen kerran, norjankielisen nimen ja kuvan, päätin heti, että tuon kirjan luen heti, kun se ilmestyy suomeksi.
Lukukokemus vaikutti käännöksestä, tai yksinkertaisesti kielen eroista johtuen, erilaiselta suomeksi ja ruotsiksi. Suomentaja on onnistunut hyvin termien suomentamisessa.

Siri Pettersen on syntynyt Tromsassa ja työskennellyt graafisenasuunnittelijana. Aiemmin hän on kirjoittanut sarjakuvia. Odininlapsi nousi norjan fantasiataivaan kirkkaimmaksi tähdeksi. Myös trilogian toinen osa Mätä on ollut myyntimenestys ja kolmas osa "Evna" on syksyn odotetuin kirjauutuus. 

Alkuteos: Odinsbarn (2013)
Suomentanut: Eeva-Liisa Nyqvist
612 sivua
Kustantamo: Jalava.
Arvostelukappale kustantajalta. Suurkiitokset!