Like kustannus Oy
128 sivua
Sarjakuva
Kirja saatu kustantajalta. Suurkiitokset!
Suomalaista kansanperinnettä ja muinaisuskoa hienona sarjakuvana. Lisäksi kuvataan 1600-luvun talonpoikaiselämää sekä kristinuskon ja muinaisuskon kohtaamista. Kirjailija on tehnyt tarkkaa taustatyötä kirjaa varten, joten kuvaus on mahdollisimman totuuden mukaista. Kirjan lopussa olevista saatesanoista saa lisäkatsauksen aiheeseen, monien huonosti tuntemaan osaan historiaamme.
Kertomus Lusia Rusintytär Korhosesta, Utajärven Ahmaskylästä kotoisin olevasta tunnetusta runonlaulajasta ja kansanparantajasta, tai noidasta. Tarinan alku, Lusian nuoruuden tapahtumat, ovat täysin kuvitteellisia. Vain Lusia ja hänen isänsä Rusi Korhonen ovat todellisia historiallisia henkilöitä. Loppupuolella tarina muuttuu historiallisia pöytäkirjoja seurailevaksi todelliseksi historiaksi. 1600-luvulla onnen uskottiin olevan vakio ja jakaessaan onnea toisille noita otti sitä muilta. Kateus ja mahdollisesti kristinuskon mukanaan tuoma jumalanpelko ajoivat Lusian, kuten monet muut aikalaisensa, tuomiolle.
Kirja on kirjoitettu 1600-luvulla tehtyjen kirjallisten merkintöjen kielen tyylillä. Aluksi oli hieman vaikeaa päästä siihen sisälle, mutta mikään muu tyyli ei olisi sopinut tähän kirjaan yhtä hyvin.
Tämä oli ensimmäinen lukemani aikuisille suunnattu sarjakuvaromaani. Odotukseni olivat korkealla, enkä joutunut pettymään. Itse aihe oli kiinnostava ja toteutus sarjakuvana hieno. Tarinasta jää aivan erilainen muistijälki, kun se pyörii mielessä myös kuvina. Piirroksiin saadaan ilmeikkyyttä ja tunteita, joita olisi vaikea kuvailla sanoilla. Lisäksi sarjakuva toimii meille, joille kirjojen lukeminen on työlästä.
Kirjassa on faktat ja viitteet kohdallaan ja mielenkiintoinen kertomus kuvineen.Tarina herätti mielenkiinnon tutustua lähdeteoksiin ja muihin aiheesta kertoviin kirjoihin. Historiaa voitaisiin opettaa useamminkin sarjakuvina.
Mustavalkoiset kuvat houkuttelevat ottamaan kirjan värityskirjaksi. Aihepiiri olisi ainakin mielenkiintoinen.
Olen surkea sarjakuvissa. Olen lukenut blogiini tämän Reetta Niemensivu: Saniainen kukkii juhannuksena eli tässäkin on tuo kansanperinne mukana.
VastaaPoistaMinä olin epäileväinen, mutta ihastuin. Tämä oli ensimmäinen sarjakuva sen jälkeen, kun olen tutustunut kuvakirjateorioihin. Ehkä siksi katsoin kuvia ihan uudella tavalla. Ajattelin kyllä sinua, kun värittämistä ajattelin.
PoistaMielenkiintoista !
VastaaPoistaNiin on!
PoistaAikuisten sarjakuvissa on paljon hienoa. Tätä en ole lukenut mutta luen jos törmään :-)
VastaaPoistaMinulle tosiaan ihan uus tuttavuus. Onneksi on toinenkin tuossa jo yöpöydän reunalla odottamassa.
PoistaOnko tuo Saga tuttu? Tai siis, ootko lukenut sen?
PoistaOlipa kiva oivallus tehdä tästä värityskirja! Maisemakuvat olivatkin todella kauniita Lusian tarinassa. Tykkäsin kovasti, kun oli kokosivun kuvia, metsää ja heinäpelto... niistä saa varmasti upeita värien kanssa. :) Kiva, että pidit tästä - minusta Koskela on valinnut hienon aiheen albumiin. Hyvä, että tämmöinen historiallinen aikakausi ja henkilö nostetaan esille.
VastaaPoistaKiitos kommentista.
PoistaOlen lukenut jonkin verran noitavainoista, joten oli todella hienoa lukea paikallinen noitakertomus. En tiennyt etukäteen, että Lusia oli Ahmaskylästä. Yksi sukuhaaroistani tulee kuulemma sieltä.