tiistai 12. huhtikuuta 2016

Minäkuvasta

Selailin tänään lehtiä kahvitunnilla ja silmiin sattui Hesarin Nyt-liitteen artikkeli minäkuvasta, lihavuudesta ja laihduttamisesta :

http://nyt.fi/a1460425548307


Aika, eiku todella, huolestuttavaa, että joku heti on huolestumasa, jos yhtäkkiä saiski hyväksyä vartalonsa ja olla vaikkapa normaalipainonen, saati vähä yli sen.
Tutkimusten mukaan terveellisintä on lievä ylipaino. Siis meijän nykysten normien mukaan. Eikö sitäki skaalaa siis olis aika säätää vastaamaan todellisuutta?
Samalla lihavuuden ja treenaamattomuuden välille veetään yhtäläisyysmerkit. Oikeasti myös treenaava ihiminen joutuu sääteleen syömisiään, jos haluaa pysyä laihana. Pysyin minäki paremmin laihana, kun treenasin peilin edessä monta kertaa viikosa, inhosin niin jokaikistä läskipoimua, että pijin kroppaani näläsä.
Painoindeksin pitäminen normaalilla tuntuu muutes olevan ainaki mulle ihan mahotonta, se on joku alle tai yli, alle on ollu suurimman osan elämää.
Onko ylipainon haitat oikeasti liiallisen laihtuminen jasyömishöiriöiden haittoja suureemnat? Eivätkö ihmiset tajua eroa nk. ylipainoisen ja oikeasti ylipainoisen välillä?


2 kommenttia:

  1. Tämä on niin tosi.
    Minä itse olen reilusti ylipainoinen, mutta jos meen esim lääkäriin valittamaan nuhasta, niin saan läskisaarnan..
    Argh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut tuosta muiltakin :( inhottavaa. Minä oon välttynyt, ehkä siksi, että oon selvästi lihonut sairastelun ja lääkkeiden jälkeen. Vaikka kyllä siihen hyvä ruokakin oikeesti liittyy.
      Lääkäri ei oikein pitäny fiksuna, että lopetin jonku lääkkeen lihomisen takia.

      Poista

Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.