perjantai 12. toukokuuta 2017

Vetoketju

Kuuntelin ommellessani Juha Ruusuvuoren Lemminkäisen laulua. Siinä ratsastetaan aina välillä hevoilla. Mitenkähän isoja ne mahtoivat olla. Hevonenhan on selvästi pieni hevo. Voisi luulla, että koko ero on ihan huomattava, että alettiin puhumaan diminutiivissa.
No ok, vuoan se oli vaikka hellittely muoto, eikä aina kokoon viittaava. Kaverin mummuki on ruvennut nimittään mua oman kielensä diminutiivimuotoisella nimellä, vaikka en tosiaan ole pienentynyt ja olen myös huomattavasti suurempi kuin hän ja perheensä naiset.
Jätin tuon kirjan kesken muutama viikko sitten; ei ottanut tuulta alleen. Koska en onnistunut lataamaan mitään muuta puhelimeni elkein pääsi Lemminkäinen laulamaan uuden koelaulun. Kirja muuttui kiinnostavaksi heti ekoilla minuuteilla siitä, mihin olin sen jättänyt. Onneksi en antanut periksi. Tosin ruukaan moittia kirjoja, joilla kestää liian kauan muuttua mielenkiintoisiksi, sellainen ei ole oikeasti läheskään täysin onnistunut.
Paljastan vielä, että vastoin odotuksia vetoketjun ompelu onnistui täydellisesti!  Toinen ompeluprojekti taas ontuu ja puoltaa pahasti. Miten voi onnistua ompeleen puolet osasista tavalla tai toisella väärinpäin? Iltapuhteeksi ratkoin irti seuraavan vetskarin. Illalta ja viikonloppu kulunee sen kimpussa.
Harmi, että en tajunnut räpsiö kuvia.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Tarquin Hall: Vish Puri -sarja

Tarquin on Lontoossa syntynyt amerikkalaisenglantilainen journalisti - ja selvästi myös kirjailija.
Englannista Tarquin muutti Texasiin cowboyksi. Myöhemmin hän on ehtinyt asumaan ympäri maailmaa ja matkustellut pitkin Aasiaa. Nykyään hän asuu New Delhissä intialaissyntyisen vaimonsa ja lastensa kanssa.

Vaikka kirjailija on britti tuntuu hän välittävän autenttisen kuvan Intiasta. Ei ainakaan kolonialisoivaa vaan ennemmin sitä kritisoivan. Toiseksi viimeisessä osassa rivien välistä kuuluu selvästi kritiikki brittien tavalla hallita ja hajottaa ennen toimivat järjestelyt vihanpidoksi.
Vish Puri on harras Hindu ja tarinassa on palasia uskonnon harjoittamisesta arjessa. Kunhan vain ehtii niitä havaita Purin ja apureiden vauhdikkaassa seurassa.

Vish Puri on Intian maineikkain yksityisetsivä, ainakin omasta mielestään. Ja jos ei maineikkain, niin ainakin parhaalla ruokahalulla varustettu. Kirjailija on ehkä tarkoituksella luonut ahmatin saadakseen mahdollisimman paljon ruokakulttuuria mukaan. Tai sitten hän on vain brittiläisen nuortenkirjallissuuden kasvatti. Kirjojen lopussa annetaan resepti tarinaan sopivaan ruokalajin.

Vish Purin harmina on alamaailman ja kilpailevan etsijän lisäksi harminaan varsin näppärä äiti. Moni muu voisi olla kiitollinen neuvokkasta lähiomaisesta, mutta kun Purin mielestä "äidit eivät ole yksityisetsiviä". Äiti on kuitenkin vastuussa tarinoiden historiallisista kokemuksista ja huumorista.

Mielenkiintoista ja mukavaa vaihtelua törmätä dekkariin, joka ei sijoitu Ruotsiin, Suomeen tai muuhun Eurooppaan. Vaikka kirjailija ei täyttänyt toivettani intialaisesta dekkaristista, uskon Tarquinin kuitenkin tuntevan ympäristön kohtalaisen hyvin ja turistia paremmin.