perjantai 27. toukokuuta 2016

Tietokirjahaaste

Ulla haastoi mukaan esittelemään tietokirjallisuutta.

Haasteen ohjeet: 
  • Valitse viisi tietokirjaa (joita et ole vielä esitellyt blogissasi) ja viisi nettisivua, joiden tiedon laatu on ansiokasta ja esittele ne lyhyesti blogissasi.
  • Kielen tulee sekä kirjoissa että nettisivuissa olla jokin pohjoismaisista kielistä - siis tanskaksi, norjaksi, islanniksi, suomeksi, ruotsiksi, fääriksi, grönlanniksi, saameiksi, kveeniksi, meänkielellä jne
  • Tietokirjat ovat niitä, joiden perässä mitä todennäköisimmin on laaja lähdeluettelo.
  • Haasta mukaan vähintään kolme blogia jakamaan tietoa eteenpäin.


Heikki Miekk-oja: Metallioppi

Aikaisina opiskeluvuosina suklaisilla sormilla hiirenkorville selattu teos. Kaikki tietämisen arvoinen metalleista. Välillä niin huonoa suomea, että tenteistä tuli hylsyjä hylsyn perään. Vai olikohan siihen joku muu syy. Vieläköhän opiskelijat lukee tätä, vai onko jotaki olemassa jotakin uudempaa.

Claes Ingvar Lagerkvist, Kjell Olofsson: Astronomi – en bok om universum 

Kirja, jonka takia oon laiminlyönyt blogia, ja vähä kaikkea muutakin, viime viikot. Kattava ja kohtalaisen ymmärrettävä teos universumista, koostumuksesta, iästä ja kaikesta.  Kirjan helmeksi nousee toteamus, että tähdet eivät mielellään voi olla universumia vanhempia.

Maria Nikolajeva: Barnbokens byggstenar ja Bilderbokens pusselbitar 

Lastenkirjallisuusteoriaa. Näistä olen toistaiseksi oppinut katselemaan kuvakirjoja ihan uusin silmin, käsitteen peppimetodi ja jotakin rakenteesta.


Anna-Leena Siikala: Suomalainen samanismi: mielikuvien historiaa 

Suomalaista kansanperinnettä ja tietäjiä. Yllättävää, miten myöhään ihmiset ovat elättäneet itsensä tietäjinä. Olen aikonut kirjoittaa aiheesta, mutta tunnen itseni liian taitamattomaksi.
Tämä kirja tulee varmasti kuunneltua vielä uusiksi.

Ninian Smart: Uskontojen maailma 

Reilu 600 sivua maailman uskonnoista. Esim. jainalaisuudesta,  sikhiläisyydestä ja sintolaisuudesta. Oppikirja. En ole vielä tutustunut, mutta olen vakaasti suunnitellut. Ehkä.



Informatiivisia nettisivuja

http://www.minoritet.se/
Ruotsin virallisista vähemmistökielistä ja kielivähemmistöistä.

http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/
Nimi kertonee kaiken.

https://www.ursa.fi/
Tietoa tähtitaivaasta ja sen asukkaista.

http://www.tiede.fi/
Yksi esimerkkiartikkeli, jota unohduin lukemaan:
http://www.tiede.fi/artikkeli/artikkelit/suomessa_haukkuu_muinaiskoira


http://www.imetys.fi/

---
Edit. unohdin haastaa mukaan sakkia.
Eli haastan Metsätontun
Kirjahillan
ja
Katvealueen

torstai 19. toukokuuta 2016

Irti ennakkoluuloista, Jungsted ja Peréz Reverte

Sain joskus jostain päähäni, että Jungstedin dekkarit ovat liian raakoja. Olen jättänyt ne siksi hyllyyn. Kanarialle sijoittuva tarina houkutteli tutustumaan ja sen jälkeen Ullankirjojen Ulla vakuutteli, että kannattaa lukea Gotlantiin sijoittuvatkin kirjat.

Dekkarihaasteen innoittamana päätin pitkästä aikaa kuunnella rikosromaanin.
Ensimmäinen Anders Knutas -kirja oli ihan ok, rikos ja sen tutkinta hyvä. Miinusta annoin päähenkilön yksityiselämän olemattomasta tonkimisesta. Jotakin yksityiselämää sorkittiin, mutta luulin sitä vain yhteen kirjaan liittyvien tyyppien tarinaksi. Tykkään jatkuvuudesta, sarjoista, päähenkilöihin kehittyvästä suhteesta. Yhden dekkarisarjan lopetin, kun keskellä oli rikollisten elämästä kertova osa.
Ajattelin, että ehkä kakkososassa päästään kiinni Knutaksen elämään, täytyyhän siihen päästä, joten kuuntelin senkin. Päästiinhän siinä! Kävi lisäksi ilmi, että ekan osan henkilöt ovatkin mukanapysyvää sorttia.

Yhtäkkiä iski seikkailuromaanin nälkä ja päätin kokeilla toista ennakkoluulojeni hylätyksi leimaamaa kirjailijaa Arturo Peréz Reverteä.
Yritin aiemmin kuunnella kapteeni Altatristeä suurin odotuksin. Se oli lähinnä kamala elämys. Mikä lie nyt iskenyt, mutta kuten sanottu valikoin hyllystä Flaamilaisen taulun. Päätin nimittäin valkata pois kaikki Altatristet.

Nuori Konservaattori Julia saa restauroitavaksi flaamilaisen Pietari van Huysin 1400-luvulla maalaamaan shakkiottelua esittävän taulun. Röntgenkuvat paljastavat maalikerrosten alle piilotetun viestin. Taulun arvoitus ja vuosisatoja meneillään ollut shakkiottelu vetävät Julian mukaansa eikä hän enää tiedä, onko hän pelaaja vai nappula.

Kirja on juuri sitä tyyliä, josta tykkään: arvaamattomia, sekä muutamia ennalta arvattavia, käänteitä ja pientä nippelitietoa. Ehkä tuon viimeisen osuus keskittyi liikaa shakkiin ja vain sivusi maalauksen henkilöiden historiaa. Lisäksi mukaan oli onnistuttu tukkimaan suurten säveltäjien teoksien analysointia, kohtalaisen onnistuneesti.

Kirja vakuutti sen verran, että lainasin jo seuraavan Peréz Reverteni.

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Ihan tavallinen kasvimaa

Viikonloppua on taas hallinnut puusavotta, loppu häämöttää jo, mutta vaatii vielä noin yhden täyden työpäivän. Oon silti onnistunut karkaamaan välillä kasvimaan ja uuden kukkapenkin kimppuun aina välillä.

Aamun aluksi yritin saada talven aikana kasvarissa kuivunut multaa imemään vettä. Lopulta lällyttelin sillä kuin pahinki kakara. Puutarhurointi on hauskaa.

Iltapäivällä saatiin kuopus kotiin. Sillä oli kaveri mukana ja yhdessä auttoivat pinoamaan. Näyttää olevan huomattavasti hauskempaa kaverin kanssa. Sovimme sitten lapsityövoiman vaihto-ohjelmasta. Saavat pinota yhdessä meillä ja sitten kaverin kotona. Yhtäkkiä se onkin maailman hauskinta.

Eipä sillä, onhan se. Kun olemme löytäneet toimivan työtavan ja ilma on hyvä, niin olisin nauttinut putoamisesta täysillä, jos ei kasvimaa olisi huudellut.

Muiden pitäessä taukoa ja kokatessa, seurasin kutsuhuutoja. En yleensä kehtaa esitellä kuvia intohimoni kohteesta, koska se ei tosiaankaan muistuta Strömsön ja puutarhalehtien tyylikkäitä ja hienoja penkkirivistöjä. Minulla ei nimittäin ole varaa ostaa kaikkia hienoja erityisesti puutarhaan räätälöityjä juttuja, ei edes tarvikkeita kaikkiin hienouksiin. Eikä aikaa tehdä ammattimaisia tuotteita. Oletettavasti ei taitokaan. Paitsi, jos omistaisin CNC-koneen tai muun ohjelmoitavan valmistimen.
Mutta koska ei ole nuita yllämainnittuja, niin puutarha on täynnä kierrätysmateriaalikötöstyksiä. Esittelen nyt muutaman :




En raskinut ostaa valmiita metallikaaria, vaikka ne maksoivat vain 5€ yhteen laatikkoon. Hintaa tulee kuitenkin, jos haluaa suojata monta loovaa. Muoviputkesta tehtynä hintaa tuli n. 50 senttiä. Harso oli pakko ostaa. En osannut virkata itse.

Rikkaruohokate tyhjentyneestä multasäkistä. Linnunpelätintä täytyy säätää.

Minikasvari kukkapenkkiin. Aiemmin hyväksi havaittu kurpitsa taimien kanssa. Paitsi, että tuuli vei. Tuotekehittelyn tuloksena teippasin laatikkoon kepit. Valmistettu siis irtokarkkirasiasta, makkaratikusta ja teipistä. Lähes ilmainen. 

Puuhommissa syntyy sivutuotteena reippaasti purua. Suurin osa väärää kylläkin karkeutta, mutta lajittelemalla saa katetta. Testaan, kumpi toimii paremmin, puru ja hake vai muovi.

Purua riittää moneen karsinaan. 

torstai 12. toukokuuta 2016

Dekkariviikon haaste



Nappasin Oksan hyllyltä lukukoriini dekkarihaasteen. Olen edelleen ollut lähinnä opiskelu- ja ammattikirjallisuuden pauloissa, joten pieni patistelu viihteen pariin ei ollut pahaksi.

Vaikka minulla on aloitettuna monta dekkarisarjaa, päätin aloittaa uuden. Muutamaan keskeneräiseen ei ole vielä seuraavaa osaa äänikirjana. Kaksi muuta ei oikein imenyt mukaansa ja nyt kun tuli puheeksi, huomasin, että olen kokonaan unohtanut yhden islantilaisen sarjan.

Aloitin siis Mari Jungstedtin Knutas-sarjan. Olen päässyt vasta puoleenväliin, joten postaan myöhemmin lisää.

maanantai 9. toukokuuta 2016

Merkurius ja Aurinko

Aloitin aamulla Leon Golubin Lähin tähtemme – tutkimuskohteena Aurinko
-opuksen. Siinä puhuttiin heti aluksi planeettojen Auringon ohituksista. Keskityin kuuntelemaan, olisiko lähiaikoina luvassa moista näytelmää, lähinnä Merkuriuksen osalta. Venushan vasta ohitti Auringon meiltä nähtynä. Viimeisin luettu päivänmäärä oli toukokuun 9. 2016. Sehän on tänään!  Olin autuaan tietämätön koko jutusta. Olen varmaan alkuvuodesta lukenut aiheesta, mutta unohtanut. Piti heti tarkistaa, että olihan se nyt tosiaan tänään. Astronomian opiskelu kannattaa.

Koska asumme kaukana kaikesta, rakensin itse pikakyhätyn Aurinkotorion. Välineistömme ei ole edes alueellisella harrastelijatasolla, eivätkä kuvat ole häävejä, mutta oli hienoa nähdä Aurinko, Merkurius ja auringonpilkkuja ihan itse ja itse askarrelluilla vehkeillä.









Tämä kuva kertookin sitten kaiken; pilvet peittivät näkymän–tälläkin kertaa. 

Markus Kajo: Me hiljaisuuden, numeroiden, hämärän, valon ja appelsiininmakuisten ja muiden yksinäisten ajatusten lapset

Markus Kajon hieno artikkeli meistä, teistä ja heistä erilaisista. Yleisön pyynnöstä Kajo teki siitä ääniversion Areenaan, sopii kuunneltavaksi päivän touhujen kyytipoikana. Suosittelen kaikille erilaisille vertaistueksi ja samanlaisille, jotta ymmärtäisitte.

http://areena.yle.fi/1-2822230

Tunnistin itseni monesta kohdasta. Mutta kuten joskus vuosi sitten kirjoitin: epistä, että minulla on kaikki kummalliset ja huonot ominaisuudet, mutta ei yhtään savant-supervoimaa. Vaikka rakastan numeroita ja yhtälöitä, olen toivottoman kömpelö laskemaan päässä, kielien oppimisessa olen ihan omaa luokkaani –luokattoman huono, jne. Paitsi, jos artikkelissa mainittu hajuaisti lasketaan sellaiseksi.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Rakas Cloe

Koiran omistajan rukouskirjaa lukiessa en suostunut tykkäämään surullisista runoista. En tee sitä jatkossakaan. Mutta ehkä sieltä löytyy joku lohduttava miete.

Heräsin aamulla vapaapäiväksi aikaisin. Laitoin tulen pesään, että saatiin lämmintä vettä.  Herätin poikasen ja koiran. Kävin koiran kanssa suihkussa ja poikanen kuivasi pienen söpöläisen. Sen jälkeen veimme pienen eläinlääkärin operoitavaksi. Kulta oli onnellinen, kun sai pitkästä aikaa olla matkakopissaan.

Kotona touhusimme leipomusten ja pihahommien kimpussa. Puhelu eläinlääkäristä suisti elämän hetkeksi raiteiltaan. Kulta ei herännyt nukutuksesta.

En olisi koskaan uskonut ikävöiväni koiraamme näin kamalasti. Tietysti tiesin ikävöiväni, mutta tätä ikävän määrää en etukäteen tajunnut. Tunnen hetkittäin huonoa omaatuntoa siitä, mutta rakas on perheenjäsen ja kun olemme täällä kaukana tavallaan aika yksin oli hauvan merkitys meille valtava. Taidan itse kantaa monenkertaista tuskaa, koska murehdin lastenkin ikävää. Tuntuu myös, että petin Cloen ja jätin hänet yksin. Mutta eihän me tätä valittu ja kulta elää aina muistoissamme.

Vaikka uuden koiran hankkiminen heti tuntuu toisaalta väärältä, sen suunnittelu tuntuu silti helpottavan meidän kaikkien oloa. Kun näen Cloen tavaroita ja saan ajatella, että seuraava saa ne periä olo ei ole yhtä epätoivoinen kuin ajatellessa, että nuita ei koskaan enää tarvita.

torstai 5. toukokuuta 2016

Mauri Kunnas: Aikamoinen ajantieto


Mauri Kunnas: Aikamoinen Ajantiedosta
Kustantaja: Otava
Kirja saatu kustantajalta. Suurkiitokset!


Joka päivä kannattaa juhlia. Jos ei itse keksi aihetta, Ajantiedosta löytyy aina hyvä syy, esimerkiksi käsienpesupäivä. Oman syntymäpäiväni sijasta taidan jatkossa viettää Darwinin päivää.

Olen vasta oppinut kirjan ja ruusun päivä on Pyhän Yrjön päivä. Entisenä partiolaisena, mutta hyvin ei-pyhimys kulttuurissa kasvaneena, se on ainut jo lapsuudesta tuttu pyhimys. En vain ole koskaan ennen ymmärtänyt mitä tekemistä Yrjölä on kirjojen ja ruusujen kanssa. Nyt tiedän senkin. Myös sen, mistä vappumarssit ovat saaneet alkunsa ja kuka keksi äitienpäivän.

Päätettiin lasten kanssa lukea tätä pikkuhiljaa, ajankulun mukaan. Lapset kyllä tahtoivat jo, että olisi luettu koko alkuvuosi samantien. Ainakin vielä olen pysynyt päätöksessä ja olemme ehtineet tutustua vasta huhti- ja toukokuiden nimien merkityksiin.

Lisäksi kirjassa kurkistetaan ajanlaskun historiaan.

Tämän vuoden kirjakärki on pitkä ja terävä, mutta tämä nousee kyllä kyllä ihan sinne ohuimpaan kärjen osaan, jos ei jopa ihan ylemmäksi.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Chris Turney: Luut, kivet ja tähdet, iänmäärityksen historiaa

Suomentanut Arja Hokkanen.

Kaikkea sitä tuleekin kuunneltua. Kirjassa käsiteltiin mielenkiintoisesti esihistoriallisten löytöjen ja tapahtumien ajoitustapoja. Siitepölyanalyysi, radiohiiliajoitus, puiden vuosirenkaat ja tähtitaivaaseen perustuvat ajoitustavat ovat toki entuudestaan tuttuja. Kirjassa niiden käyttöön käytännössä, rajoituksiin, tarkkuuteen ja erilaisiin sovellustapoihin tutustutaan vähän syvällisemmin.
Lisäksi käydään läpi muutamia historian suuria myyttejä ja löytöjä ja arvioidaan niiden totuusarvoa erilaisten ajoitustekniikoiden ja tutkimusten valossa.
Kirjailijalla tuntuu olevan ennakkoasenne, että osa, ehkä hänen maailmankatsomukseensa sopimattomista,  kohteista ei voi olla aitoja. Oikeastaan kaikkien muiden teorioiden kohdalla hän keskittyi todistelemaan epäaitoutta, mutta omien löytöjensä osalta hehkutti aitoutta.

En ehkä itsekään usko vaikkapa Torinon käärinliinaan tai kuningas Arthuriin, mutta en tykkää esitystavasta, jossa otetaan huomioon vain omaa näkemystä tukevat tutkimukset ja niiden osat.
Esimerkiksi Arturista kertovat lähteet eivät voi olla totta syystä tai toisesta. Yhtäkkiä yksi aikalaisteksti olikin paikkansa pitävä ja siinä ei mainittu ketään Arthur nimistä. Ehkä juuri se teksti on muita paikkansa pitävämpi, mutta jollain sitä olisi saanut perustella.

Kirjan alussa kerrottiin kalenterimme synnystä. Siinä vaiheessa en ollut vielä törmännyt kirjan puitteisiin, joten nielin kaiken pureskelematta. Aihe oli sen verran mielenkiintoinen, että taidan tutustua Heikki Ojan kalenterikirjaan, kunhan muilta kirjakiireiltäni ehdin.



sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Tommi Aitio: Uuno Turhapuro – Elämä

Olin ensin sivuuttaa tämän teoksen, mutta onneksi olin sattunut varaamaan sen Celia -kirjastosta. Säästelin sitä tähän viikonloppuun asti, sillä Uuno kuuluu tiiviisti omiin varhaisimpiin vappumuistoihini.

Aluksi kirja tuntui hassulta, kun siinä kerrottiin ja kerrottiin elokuvien tapahtumia. Minulla on hyvä muisti ja olen nähnyt kaikki vanhemmat uunot ainakin 2-3 kertaa, joten kaikki jutut olivat täysin tuttuja. Kirjassa taitaa olla mukana kaikkein tutuimman ja mieleen jääneimmät sanonnat ja kohtaukset. Kuten sanoin, jostain syystä se vaikutti hassulta, mutta oli silti hyvin viihdyttävää. Kuunneltuna oli tietysti vähän ongelmallista, että Uunon reploja luki joku ihan muu ääni.

Vähän ajan päästä tapahtumia ja elokuvien teemoja alettiin peilata aikansa maailmankuvaan ja oloihin. Se oli mielenkiintoista. Olen itse ollut uunojen kulta-aikaan ihan liian pieni osatakseni peilata niitä yhteiskunnallisiin oloihin. Eikä myöhemminkään ole tullut ajateltua asiaa kovin syvällisesti. Olen kyllä tulkinnut ennenkin ja miettinyt, kenen kustannuksella oikein nauretaan, köyhien vai rikkaiden.

Viisi viimeisintä elokuvaa on jäänyt minulle tuntemattomammiksi (kamala sana). Olen nähnyt ne vain kerran tai kahdesti, yhdestä olen epänormaalin varma olenko kertaakaan. Näiden osalta ei tuntunut yhtä hassulta kertailla asioita ja tapahtumia, vaikka aikalailla kaikki jutut lopulta tunnistin.

Kaikesta huolimatta yksi olennainen asia minulta on mennyt ohi kaikki nämä vuodet; yllätyin, miten monta versiota joistakin etunimistä on ollut. Itse Uunokaan ei alun perin ollut Uuno David Goljat. Appiukko-Tuuran nimi on elänyt vielä rajummin. Sörsselsönillä taas on vaihdellut sukunimi (onko sillä edes etunimeä?) Naisten etunimet ovat olleet pysyvämpää sorttia. Heidän toiset nimensä eivät tosin taida olla tiedossa. Enkä muuten tiennyt, edes kirjan kuuntelun jälkeen, että äiti-Tuuran etunimi on Reetta.

Loppupuolella kirjaan tulee mukaan Uuno-tutkimuksia. Uskomattoman paljon niitä onkin fiktiivisestä ei-korkeakulttuuria edustavasta henkilöstä - tai oikeammin ilmiöstä.

Minä olen aina ollut Uuno-fani. Olen tottunut kuulemaan, että se on jotenkin epähienoa ja typerää. Aina kuulostaa siltä, että kukaan muu ei katsoisi sellaista roskaa. Kummasti ovat silti aina olleet suosittuja filmejä ja aikoinaan elokuvateatterit pysyivät pystyssä lähes yksinomaan niiden varassa.  Ainakin kirjassa väitetään niin, ja olenpa moisen väitteen kuullut aiemminkin.

En yleensä innostu elämänkerroista, mutta tästä innostuin ja suosittelen kaikille, erityisesti Uuno-faneille ja -inhoajille.

Aina näistä kirjoista sivistyykin. Olen ilmeisesti hyvin oppimaton, mutta en ollut koskaan kuullut Kekkosen kruunajaisnimityksestä.