tiistai 23. elokuuta 2016

Gösta Knutsson: Pekka Töpöhäntä ja Maija Maitoparta

Osallistun Katvealueen kissamaiseen haasteeseen.  Suurena Pekka Töpöhäntä -fanina kuuntelin vaihteeksi, miten Pekka ja Maija tapasivat. Minulla on erityinen suhde kertomuksen molempiin Maijoihin, tein kerran kaksoisroolin Maijoina. Ikävä kyllä Vanha-Maija ei esiintynyt tässä tarinassa.

Göstan sanotaan kuvanneen kisoissa Uppsalan kermaa, oppineet, tuttaviaan. Heistä kukaan ei kuulu tuttavapiiriini, ei edes fb-kaverina, joten en osaa kommentoida asiaa.  Kiinnitin kuitenkin huomiota Pekkaan nyt eri tavalla kuin aikoinaan. On se kyllä välillä aika ärsyttävä ja pöyhkeä. Kyllä se tekstissä mainitaankin. Varmaan sen silloin lapsenakin huomasin, mutta eihän voi tunnustaa, että päähenkilö ja sympaattinen jatkuvan kiusaamisen uhriksi joutuva, ihana Pekka ei olekaan täydellinen. Huomasin nytkin selitteleväni itselleni, että ei se ollut pöyhkeyttä vaan ihan normaalia – Mitä? Eipä sillä, en pidä pientä tyytyväisyyttä pahana, kun kerrankin menee hyvin. Normaaliahan se pöyhkeyskin on. Mutta pakko oli tunnustaa: Pekka on välillä rasittava.
Henkilöstä tekee mielenkiintoisemman, mikähän on suomalainen termi, täyteläisemmän, kun se ei ole yksiselitteisesti vain hyvä ja täydellinen. Koko tarina saa aivan toisen ulottuvuuden. Ehkä Töpöhäntien suosio joutuukin juuri siitä. Monnilla ei taida olla hyviä piirteitä missään kirjassa.

Kirja oli hauskempi kuin muistin, nauroin muutaman kerran ääneen. Yksi syy, miksi se ei sopinut työpaikkakuunneltavaksi. Kuuntelin pätkän Töpöhäntä-vastaisten lasteni kanssa ja hekin tunnustivat kirjan ihan hauskaksi.


Vuosi sitten pääsin viimein moikkaamaan Maijaa ja Pekkaa. Samalla reissulla kävin kuuntelemassa tuomiokirkon kelloja. Ei ihmekään, että Vanha-Maija tuli tornissa kuuroksi.

8 kommenttia:

  1. Pitäiskin joku päivä katsoa Pekka Töpöhäntä-elokuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin pitäs! Misähän mun on,hmmm....

      Poista
  2. Lapsena näitä tuli luettua tosi paljon. Ja hih, käytiin luokkaretkellä Ahvenanmaalla ja sieltä päiväretki Uppsalassa ja siellä tietysti Pekka Töpöhäntä- kierroksella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. :)
      Olisin aikoinaan ollut tuosta vähän kade! Mutta onneksi pääsin viimein käymään. Oli liian myöhä syksy, eli kierrosta ei ollut, mutta onneksi netti kerto paikat, joita kävin kahteleen. Tuon puiston kumppani sattu löytämään ja vei mut sinne yllätyksenä.

      Poista
  3. Ihanaa, että nostit esille Pekan ja kumpp.! On kuunneltu iltasatuna, luettu itse hiirenkorville ja luettu edelleen iltasatuna. Klassikkohan tämä sarja on. Omat suosikkini olivat Tähtitorninmäen Laaban (hauskasointinen nimi)ja Mauri Mäyräkoira (neljän maastonakin mattena sittemmin, johtuikohan tästä) sekä Monni, jota sai surutta inhota ja johon saattoi kohdistaa päivän liveinhokit.
    Tuo Uppsalan kerma oli kiinnostava uusi tieto, kiitos! Hauska temppu Knutssonilta:) Löysinkin asiaa edeleen tutkiessa tällaisen https://fi.wikipedia.org/wiki/Pekka_T%C3%B6p%C3%B6h%C3%A4nt%C3%A4

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja linkistä. En olekaan hoksannut lukea Wikipediasta suomeksi, siellä oli eri tietoja kuin löysin ruotsiksi. Ei siis ristiriitaisia vasn ihan eri juttuja.

      Poista
  4. Kivaa :)
    Onko kuva otettu Uppsalasta?

    VastaaPoista

Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.