Dag 2

Redan i dag fick en uppgift. Jag måste alltså skriva igen och det är det jag inte behärskar. Jag förstod lite fel vad vi ska skriva om. Frågan var att vad kan berättelsen om Adam och Eva betyda för människorna i dag och det skulle svaras baserande på Bibelns tre första verserna.


Adam och Eva i de första 3 verserna: Gud skapade jorden. Vi vet från andra källor (läs :senare verser) att Adam kom först. En man fanns då. Jorden var öde och tom. Kan spegla mannens mind. Då sade Gud, låt ljuset komma och tada då hade vi Eva – en kvinna. Det står så på fjärde att Gud såg att ljuset var gott.

Om någon nu tycker att min tolkning är stöttande och toxisk feminist kan jag berätta att den är hellre lite av en parodi av en tolkningstradition som var rådande flera hundra år.

Utöver den här uppgiften har jag haft fikaträff med studiekompisar via livechatt. Trevligt. Dessutom har jag stickad och råkade räkna varv högt när andra pratade viktigare (tror de)  saker vid fikat. Jag trodde att jag kan räkna tyst, men jag kanske inte kan det.
Jag har lovat, nej, inte lovat, jag är tvingad att baka till jobbet i kväll. De får nöja sig med en kaka, utan pålägg och röra.

Jag är inte så här negativ som kan låter. Jag är bara så dålig på att baka och orolig för smitta när man tar med sig fikat.


____
Päivä 2.
Aamu oli taas aurinkoinen ja saunan kuistilla hyvä paikka kuunnella oppikirjaa. Tänään saatiin ensimmäinen etätehtävä. Ymmärsin sen vähän väärin ja tein erikoisen tulkinnan. Tulkitsin sen tulkinnan tuossa yllä. Haluaako joku siitä käännöksen.
Lapsia on kotona ja lupasin ostaa uuden pelin, että voi pelata yhdessä serkun kanssa. Hyvä idea.
Pitäisi leipoa töihin kakku. Olen jotenkin pakotetusti joutunut mukaan täkäläiseen tapaan tarjota "fika". En aio nyt hankkia leipää ja juustoja, porukka saa tyytyä vegaaniseen suklaakakkuun.
Olen aivan onnettoman huono leipuri, mutta tämä onnistui uskomattoman hyvin viimeksi.
___
Tämä tilanne on niin outo, että välillä tuntuu joltain peliltä tai leikiltä. Aivoille täytyy muistuttaa, että tätä nyt eletään siinä kukaan enää naura sille, että pesen käsiä ja käytän hanskoja.

Dag 2 – morgon.

Det är tidigt att skriva redan nu. Vill bara säga att nu är vi alla hemma. Barnet som egentligen har skola har lite hosta. Det lät som vanlig morgon hosta – vi är ofta snuviga och hostiga på morgonen,  men vem vet och inga risker tar vi nu.
Tur att det är en solig morgon och jag kan sitta på bastubron igen. Det har kommit en distansuppgift att skriva och meddelande att en helg kurs ges genom videolänk.
Jag tror jag sade det redan igår: jag behöver internet i bastun. Ni förstår att det blir spännande med alla videoseminarier när vi är så många in i huset. Det har uppstått diskussion om man måste ha byxorna på i videoseminarier.

Dag 1

De som har känt mig redan 15 år sedan vet att jag har varit bombsäker att pandemin kommer. Vilijonkan i mig har förberett sig till katastrofen när det har varit möjligt. I höstas tänkte jag faktiskt att jag ska rensa skafferiet från allt sånt som bara ligger där. Så kom jag på att men tänk om det blir katastrof. Så vi har a  fem paket florsocker, 4 burk sirap, flera olika mjölsorter än vad jag vet att existerar osv. Undrar  om vi kommer att äta upp något om dessa. Jag har funderat på att baka med florsockret till jobbet. Men jag glömde köpa andra grejer. Ja, det finns vissa saker som vi inte har i skafferiet, som margarin.
Jag måste erkänna att jag har hamstrat. Även här hemma sade de att det var ingen skillnad från det vanliga – jag beställde lite garn. Jag tyckte att det var en stor skillnad; jag brukar inte köpa bomullsgarn. Jag tror inte att jag kommer att ha så mycket mera tid att sticka än annars, skolorna är stängda men studier går vidare. Dessutom ska jag tillbaka till jobbet om jag kan. Jag tror att de inte stänger arbetsplatser även när någon där insjuknar. Det kommer säkert att hända, för eller senare.
Skolorna är, som sagt, stängda. Mina skolor, inte alla av barn. Även två av tre är redan hemma. De vet ändå hur studier kommer att ske nu. Det vet även jag från en skola men två andra är lite osäkra än. Det är mycket som är osäkert just nu: praktik, en annan praktik, mina anda jobb och säkert någonting till som om toapapper ska ta slut.
Man behöver inte ha känt mig femton år för att veta att jag inte ha världens bästa tålamod. Nu är jag ändå helt lugn. Utom en sak: att ett av barn går fortfarande i skolan. Jag är rädd att han hinner bli smittad där innan skolan stängs. Jag har påmint honom om att hålla distans, tvätta händer och gav handsprit att ha i fickan. Den sist nämnd hade hamnat tillbaka till bilen. Ändå, jag stressar inte så mycket jag jobbet att hända, även jag annars brukar göra det. Nu är det ändå som det är. Jag försöker njuta av den delen av saken att få vara hemma och leva ett lugnt liv. Visst är det enorm oro om framtiden, men jag litar på det att ordnar sig, att det tar hänsyn senare att världen blev som den blev. Eller så gör jag det som har varit så lockande när man har med uppsatsen. Det vart ju det ja. Jag hade tänkt att göra en intervjustudie. Troligen inte. Jag antingen väntar, ger upp eller ändrar form. Når jag rätta människor med internet enkelt?
I morse satt jag ute på bastubron. Stickade, chattade och läste. Hundarna är så mysig sällskap. <3 Om jag skriver även nästa gång, kan jag då fundera på att jobba distans. Jag tänker gudstjänster eller virtualcafé eller vad som helst. Service att dela ut toapapper till dem som inte kan springa runt stan för att söka det.
Förresten: vad tror ni om kvantmekanik och kristendomen?

PS. vill någon språkpolis desperat utöva sitt jobb bjuder jag gärna på mig.

Abdel Fattah-Randa: Tio saker jag hatar med mig själv

Aiemmin hehkutin ihastumistani Fattah-Randan ainutta suomennettua kirjaa Näyttääkö pääni tässä isolta. Ruotsiksi on onneksi ehditty kääntää myös tämä. Kirjojen teemat ja miljöö ovat samat, silti niissä käsitellään muslimitytön ongelmia hyvin erilaisissa tilanteissa. Aiemmassa nuori nainen on päättänyt ruveta käyttämään huivia kokopäiväisesti kun taas tässä päähenkilö salaa taustansa kokonaan. Tykkään kirjailijan elämänläheisestä kevyestä tyylistä. Hankalia ja rankkoja asioita voi ottaa esille viihdyttävästi ja normaalin elämän sivussa, ikään kuin ohimennen, mutta silti vähättelemättä. Mielenkiintoista kurkistaa itselle vieraaseen elämään ja kulttuuriin. Kirjailijan oma tausta on sananlainen kuin kirjojen päähenkilöillä, joten kuvaukset ovat uskottavia.
Onnekseni löysin kirjailijan muita teoksia englanniksi. Olen laiskahko lukemaan/kuuntelemaan enkuksi, jos ei ole pakko. Mutta ilmeisesti on innistuttava, koska löysin muitakin miekenkiintoisia YA-kirjoja.

Toivoin löytäväni  ja peräänkuulutin muutama viikko sitten kirjoja, jossa uskonto on läsnä, mutta eivät silti ole nk. hengellisiä romaaneja. Fattah-Randan kirjat ovat juuri sitä, mitä hain. Löysin muitakin kivoja musliminuorten elämästä ja ongelmista kepeästi kertovia. Niitä ei ole käännetty suomeksi tai ruotsiksi ja olen vähän laiska kuuntelemaan englanniksi. Yhden kuitenkin jo kuuntelin ja lupaan blogata sen lähiaikoina.

Samalla olen saanut järjesteltyä ajatuksiani, mikä on se, joka monissa kristillisissä kirjoissa tökkii ja mitä oikeasti haluan. Monissa tapahtuu ihmeitä ja Jumala autta hyvin epäuskottavalla tavalla. Osa muistuttaa enemmänkin scifiä tai fantasiaa.  Sen tyyppisestä tykkään vain, jos se on totuuteen perustuvaa, muuten jatkuvalla johdatuksessa kulkeminen ei anna mitään. Uskovaisten elämästä kaikkine arkisine ongelmineen ja iloineen on mukava lukea. Kaikenlaisten uskontojen!

Aila Ruoho: Pyhät, pahat ja pelokkaat

Kirja uskonnollisissa yhteisöissä koetusta pelosta, ahdistuksesta, henkisestä pahoinpitelystä sekä itsetyhoisuudesta. Vaikka viimeksi mainittu nostettiin jossain alkupuheessa varsinaiseksi aiheeksi, ei se ainakaan minulle noussut kirjan pääaiheeksi.
Kirja on koskettava ja silmiäavaava, lisäksi henkilökohtaisesti koskettava. Olen kasvanut nuoruuteni yhdessä haastatteluissa esille tulleista yhteisöistä. Minulla ei kuitenkaan ole kovinkaan voimakkaita traumoja siltä ajalta ja siitä yhteisöstä. Kyllähän siellä tietyt asiat nostettiin esille tosi väärällä tavalla ja tottakai se vaikutti minuunkin. Olen kuitenkin joutunut aivan kuvatunlaisen kohtelun kohteeksi täysin uskonnosta irrallisessa yhteydessä. Ominausuudet, jotka tekevät hengellisen yhteisön johtajat vaarallisiksi monille eivät ole vain heille varattuja. Suurin ero perheessä/työpaikalla/koulussa hallitsevaan narsistiin tai muuhun valtaa käyttävään on, että seurakunnassa on helppoa saada hallintaan enemmän ihmisiä (kuin niissä muissa. Äidinkielenopettajan vaatima lisäys, etten jäisi kiinni svetisismistä.)  Uskonto antaa myös tekosyyn alistaa esim. naisia. Vaikka se ei millään tavalla kuulu uskontoon alunperin, pääsi se uimaan sisään jossain 100 ja 300-lukujen välillä. Kaikissa ei-uskonnollisisa alistavissa yhteisöissä alistetaan naista, mutta sitä vastaan protestoidaan enemmän.
Toinen minuun osunut asia on karttaminen. Kuten kirjassakin sanotaan, monikaan yhteisö ei sitä vaadi, suosittele tai edes mainitse. Käytännössä lähes kaikki yhteydenpito kuitenkin lakkasi. Tai ehkä sitä ei koskaan ollutkaan, voihan se johtua siitäkin.
Liikkeiden suhtautuminen asioihin on vuosien saatossa muuttunut, mutta niin on ympäröivän maailmankin. Se otetaan kirjassa lopulta esille kerran. Minusta se olisi kuulunut mainita muutamassa muussakin yhteydessä.
Kirjaan kannattaa tutustua ja se on ehdottomasti asiaa, jolta ei saa ummistaa silmiä. Kirjan puutteena on sivuuttaa se, että monilla ei ehkä ole pahoja kokemuksia. Jonkinkainen arvio, miten yleisiä ne ovat ja onko niitä vähemmän joissain yhteisöissä, jotka eivät olleet esillä tässä kirjassa. Annetaan myös se kuva, että tämä olisi vain uskonnollisten yhteisöiden ongelma. En kiellä, että on erityisen järkyttävää, kun pahuutta esintyy siellä, missä pitäisi olla vain hyvää ja rakkautta.
En ota nyt esille aihetta, miksi lahkoihin liitytään. Kirjoitin siitä keväällä esseen ja siihen voinee palata joskus, jos on tarvetta. Tästä aiheesta voi keskustella privaatistikin, jos haluaa.

Paholaisenhillo

Jos koiralla olisi blogi se kurjoittasi nyt:
"Mamma on tullut kotiin. Minä rakastan mammaa. Mamma ymmärtää noutajan tarvitsevan paljon herkkuja."

Tästä patjasta ompelen tänään koirasängyn. Voi olla, että tuleva omistaja on ominut sen jo nyt niin, että saanee hepulin, kun alan leikkelemään.

Sisko sanoi minulle Haaparannan onnikka-asemalla:"Älä kiinny tavaraan kiinny ihmisiin!" Olin järkyttynyt, koska vad5a 18v palvelleet vaelluskenkäni murtuilivat yhtäkkiä pilalle. Pahinta niin kauan kestävissä kengissä on, että niihin ehtii kiintyä.

Vielä en ole saanut heitettyä menemään.

Otsikko lupaili ruuanlaittoaihetta. Tässä samalla kiehuttelen paprikahilloja. Kerron myöhemmin, miten pahasti epäonnistuvat. Tai onnistuvat, mihin en vielä usko. Kuulokkeissa seurana David Casarettin Kuolema Kukko-onnen majatalossa. Sen luvattiin olevan Thaimaahan sijoittuva hyvänmielen dekkari.  Toivottavasti vastaa odotuksia. Bussimatkalla lopettelin Harri Nykäsen Ariel Kafka -sarjan ja tutustuin australialaiseen muslimiin. Molempia ikävöin ja suosittelen kaikille.

Harri Nykänen: Ariel

Juutalainen rikoskomisario tutkii henkirikosta Helsingissä ja käy jopa välillä synagogassa.
Tämä ei kuulunut niihin dekkareihin, jotka ilmaisevat heti täysin mukaansa ja seuraava kirja on oltava jo valmiina ennen edellisen loppumista. En silti malttanut laskea tätä osaa käsistäni koko päivänä kovin pitkiksi hetkiksi. Kuvaannollisesti. Läheltä piti oikeasti sekin, että aloitin seuraavan osan heti perään. Eli selvästi parempi kuin vain ok. Mutta jotakin jäi puuttumaan. Toiko päähenkilön uskonto kirjaan jotakin lisää? Toi tietysti, mutta olisin odottanut vähän enemmän. Jospa seuraavissa osissa päästäisiin
syvemmälle komisarion yksityiselämään, jota tämän osan perusteella on hyvin vähän. Juutalaisuutta tarvittiin ehkä tuomaan erilainen ulottuvuus itse rikokseen ja sen selvittelyyn. Mietin jo etukäteen, miksi kirjailija on tehnyt päähenkilöstään juutalaisen.