torstai 3. syyskuuta 2015

Kaksi islantilaista kirjaa

: Valosta valoon (2004) 

Kirja aloittaa Rosa-trilogian.

Rosan isä Lenni on saanut lapsuudessa kuvan meksikolaisesta naisesta, Rosa Cordovasta ja rakastunut häneen.  Vuosien päästä hän kuitenkin rakastuu islantilaiseen tyttöön ja saa hänen kanssaan lapsen, jonka he ristivät Rosaksi Rosa Cordovan mukaan.
Rosan äiti kuolee synnytyksessä ja Rosa kasvaa isänsä kanssa. Kun Rosa on kymmenvuotias, lähtee Lenni etsimään nuoruuden rakkauttaan ja Rosa jää tätinsä ja tämän miehen kasvatettavaksi.
Vuosien saatossa Rosa tutustuu äitiinsä tämän päiväkirjojen kautta. Hän myös tuntee äitinsä läheisyyden. Lopulta perheen salaisuudet alkavat paljastua....

Kirja toimii myös itsenäisenä teoksena, jos ei halua heittäytyä lukemaan trilogiaa. Minkäänlaista varsinaista cliffhangeria ei jätetty. Silti jäi maaginen puoleensavetävä tunnelma ja haluan syvemmälle Rosan maailmaan.




Árni Þórarinsson: Ylitse muiden (2005) 

Kirja valittiin vuoden 2005 parhaaksi islantilaiseksi dekkariksi.

Reykjavikilainen toimittaja Einar on lähetetty komennukselle pieneen pohjoisislantilaiseen Akureyrin kaupunkiin. Uutisoitavien tapahtumien vähyys ja asunnon jakaminen entisen pomon papukaijan kanssa eivät aluksi houkuta Einaria. 
Paikallinen lukio valmistelee vanhaa islantilaista Taika-Loftur näytelmää. Einar käy seuraamassa harjoituksia ja tekee tylsääkin tylsempää viikonkysymys haastattelua kaduilla.
Yhtäkkiä pikkukaupunki näyttää kuitenkin varjopuolensa; akureyrilainen nainen putoaa kumiveneestä ja pian lukion näytelmän pääosan esittäjä katoaa juuri ensi-illan alla. Einar haistaa toimittajan vaistollaan, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää ja alkaa tutkimaan asioita.

Kirja ei ollut ihan sitä, mitä odotin, mutta toisella tavalla oikein hyvä.
Luvattiin islantilaista kansanperinnettä ja jännitystä ja kyllä niitä olikin, mutta olin odottanut, varsinkin kansanperinnettä, olevan enemmän. Se oli kirjan kaikkein mielenkiintoisin osa, siksi olisin toivonut sitä olevan enemmän.
Kirjassa kuvattiin jonkin verran islantilaista yhteiskuntaa, ei paljon, mutta sitä pääsee vähän kurkistamaan. Olin yllättynyt, jostakin syystä olen pitänyt Islantia muun maailman ongelmista eristettynä lintukotona. Huumoriakin oli mukana sopivasti.



Kirjasta kertoo jotakin aina se, haluaako lukea muita saman kirjailijan kirjoja. Näiltä kahdelta kirjailijalta haluaisin ehdottomasti lukea (tai kuunnella) lisää. Harmi, että Þórarinssonilta ei ole suomennettu eikä ruotsinnettu muita kuin tämä yksi. (Korjatkaa, jos olen väärässä, mielelläni olisin.)

9 kommenttia:

  1. Minulla on ollut jo ikuisuudet hyllyssäni Grímsdóttirin Kannastie 7, vuodelta 1995. Olen kerran sitä aloittanutkin, mutta se on harvoja kirjoja, jotka olen koskaan jättänyt kesken. Pitäisi yrittää uudestaan, nyt kun tunnen Reykjavikia vähän. Viime vuonna luin Gudrun Eva Minervudottirin Nukentekijän, ei ollut kovin ihmeellinen. Minulla siis ei ole islantilaisesta kirjallisuudesta kovinkaan hyviä kokemuksia, ikävä kyllä... Arnaldur Indridasonin dekkarit ovat kyllä hyviä, niitäkin pitäisi alkaa taas lukea.

    VastaaPoista
  2. Minun ensimmäinen kosketus islantilaiseen kirjallisuuteen oli ihan sattumalta Yrsa Sigurðardóttir, josta tykkäsin tosi kovasti. Sen jälkeen kuuntelin pari niin mitään sanomatonta, että en edes muista nimiä. Salka Valkakakin oli vähän pettymys. Indridason on ihan ok, mutta kyllästyin muutaman kirjan jälkeen.

    VastaaPoista
  3. Hei, minäkin olen lukijaihminen, vaikka nykyään se on rajoittunut ruusukirjoihin, mutta nyt kun talvi tulee, otan taas kirjastokorin kaupunkimatkalle mukaan. Täältähän minä saan mukavia vinkkejä, kiitos!. Noita Ullan kirjalistoja olen joskus vaalinutkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ullan listat on vaarallisia.... aika ei riitä lukemaan(ei edes kuuntelemaan) kaikkea mielenkiintoista.
      Voisinkin kuvitella, että jotkut islantilaiset kirjat sopisivat sinulle.

      Poista
    2. Serentis, taidan tuntea sinut...ja sinä minut?

      Poista
  4. Dekkareita on mukava lueskella aina silloin tällöin, joten Ylitse muiden alkoi kiinnostaa. Pohjoismaa-haasteessa juuri Islanti on ollut minulle erityisen hankala maa, mutta tästä sain lupaavan kirjavinkin. Vielä onneksi on aikaa lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silti suosittelen vielä mieluummin Yrsa Siguardottirin dekkareita. Tämä on neljäs kirja Einarista, joten voi senkin takia olla vähän kummallinen meille, jotka emme ole lukeneet niitä aiempia. Tässä on tosin vähän enemmän vitsejä seassa, se oli ihan mielenkiintoista.

      Poista

Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.