Suomentanut Sanna van Leeuwen
On turha väittää, että nykyään viihde olisi väkivaltaisempaa kuin koskaan aiemmin. Vaikka nykyään väkivaltaa ja veren riskeerata voi nähdä vielä useammin kuin antiikin Roomassa, ei se ole ainoa viihde muoto nykyisin. No, totuuden nimissä on myönnettävä, että taisi silloinkin olla sentään ainakin amfiteatteriesityksiä. Nykyään ainakin osa väkivaltaviihteestä on näyteltyä, toisin kuin gladiaattoritaisteluissa.
Toisaalta meidän on turha moralisoida gladiaattori- ja kuolemantuomioviihdettä kovin rajusti, sillä väkivalta tuntuu viehättävän edelleen, jopa meitä kirjallisuusihmisiä. Dekkarit taitavat olla yksi suosituimpia, ellei suosituin, genre.
Itse taisteluiden kamaluutta enemmän vaikutuin kuvauksista, miten suureellisia taistelut, areenat ja niiden ympärille kehittynyt bisnes oli. Gladiaattorit olivat jakaantuneet neljään eri " talliin" ja useisiin aselajeihin. Kouluttajat käyttivät sopivaa taistelijaa sopivassa tilanteessa, malli niin formuloille, Harry Potterin huispausjoukkueille kuin Pokemoneille.
Areenoiden rakentaminen ja toinen toistaan näyttävämpien näytöstä järjestäminen taas oli puhtaasti keisarien välistä kilpavarustelua. Aina piti olla edeltäjää mahtavampi. Valtavat meritaistelunäytökset ovat varmasti maksaneet muutaman omaisuuden. Taisivat osaltaan myös olla syynä varojen hupenemiseen ja valtakunnan perikatoon.
Meritaistelujen esittäminen, samoin näytelmäksi puetut mestaukset, sentään toimivat historiallisten tapahtumien kuvauksina eivätkä pelkästään toisten listimisenä.
Hieno kuvaus minulle ennen melko tuntemattomasta aiheesta ja samalla kurkistus antiikin ajan historiaan yleisemminkin.
Kirjassa mietittiin myös gladiaattoritaisteluiden taustaa ja syitä. Oliko taustalla vanhat uhrirituaalit. Tähän kysymykseen ei valitettavasti taida löytyä vastausta.
Hyvin käännettyä käännöskirjallisuutta on ilo lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.