maanantai 5. syyskuuta 2016

Noitatohtorointia

Poikasella oli korva pipinä eilen illalla. Paransi sen näillä välineillä ja tilkalla öljyä.




En tiedä, miten öljy vaikuttaa ( vaikuttaa korvaa, heh), eikä se varmaan poista tulehdusta, mutta kokemuksesta tiedän, että se helpottaa kipua. Täällä Ruotsissa opin aikoinaan hiekkalaatikon reunalla, että vanhat öljypohjaiset AD-tipat toimii hyvin ja niitä on helppo tiputtaa siitä annostelupullosta. Mutta paremman puutteessa pursotussuutin, lusikka ja yksi avustava käsikin toimii.
Poikasta toimitus kyllä hirvitti, mutta kuulemma helpotti.

Noituushan on enimmäkseen juuri sitä, kun käytetään konsteja, joita muut eivät tunne.
Enpä taida muunlaiseen noituuteen edes uskoa. Tosin tämähän oli suorastaan aavikkouskonnollista öljyllä voitelua. Kaikki loitsut kyllä unohdin. Harmi, olisin varmaan tehnyt ison vaikutuksen.

Isomman nokkospolttamat parannettiin piharatamolla.

Aiemmin iltapäivällä ihastelin lempikukkaani:


Huomasin kuvattuani, että taustalla joku taitaa suunnitella ilkitöitä. Tai siis puutarhatöitä tietysti. Kiitos apulaisen mansikan taimet on istutettu jo kahdesti.

4 kommenttia:

  1. Luja usko on puolet tulosta ja joskus on luettava madonluvut, jos eivät loitsut tepsi. Tuo öljy taitaa olla vanha konsti helpottamaan, sitä muistelen Mummini ens'hätään lämmitettynä tiputelleen.
    Jaa, voi innokasta, ahkeraa apupuutarhuria. Meillä oli joskus runsaasti erivärisiä krookuksen sipuleita kauniisiin kuvioihin aseteltuna istutettuna, niistä tuli loistava sekavärinen kukkapenkki, kun maastonakin kolmannen kerran tarmokkaan ylöskaivuun jälkeen luovutimme:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!
      Meillä öljy auttoi, vaikka lapsi ei siihen uskonut tippaakaan. Pitäs ehkä nyt väittää, että se oli tuo maaginen suutin, joka sen teki. :D
      Kyllä nämä lapsoset on ihania auttajia puutarhasa, jos nyt ei sisälläki. Kaksijalkasella poikasellakin oli yksi kausi, jolloin moni kasvi sai kyytiä. Mantelipuukin kuoleentu muutaman mullanvaihdon jälkeen. Eipä sillä, olen toki saanut moisia tuhoja aikaan itsekin.
      Tuosta mansikkamaasta ensin itse kaivoin pois ahomansikat, eli koiruus toistaa vaan näkemäänsä esimerkkiä. Epäilen kyllä, että osais esimerkittäkin. Mutta kaivaa kyllä vain sitä laatikkoa, jota minäkin olen kaivellut.
      tuossa kuvassa vaanii ruohosipulia. Jostain syystä se on tosi kiinnostunut juuri siitä ja kurpitsakasvista. Ei revi niitä, mutta jatkuvasti haistelee. Maistelee vain, jos annan ruohosipulin varsia. Ai niin, herneitä syö suoraan puskasta. Porkkanoitaki varastaa, mutta ei osaa repiä maasta.

      Poista
  2. Muistan pentuna vanhempien lämmittäneen jotain öljyä ja laittaneen mun korviin ku oli korvatulehuksia. Kyllä se autto kipuun ainaki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. :)
      Me ei etes lämmitetty. Tosin säilytän huoneenlämmösä, jääkaappikylymää ois toki saanu lämmittää. Osinkohan tajunnu, en varmaan.

      Poista

Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.