maanantai 14. syyskuuta 2015

Hanne-Vibeke Holst: Mitä he toisilleen tekivät

Alkuperäisteos: Undskyldningen (2011)
Suomentanut: Virpi Vainikainen

Berliinin oopperan taiteellinen johtaja, Helena Tholstrup, palkitaan Wagnerin oopperan uskalletusta tulkinnasta. Palkintogaalan ilta ei suju hänen suunnitelmiensa mukaan, vaan hän ja hänen tyttärensä Sofia päätyvät vangeiksi Helenan työhuoneeseen. Huoneeseen, jossa on Helenan säilyttämä vanha, hänen isältään perimä kenkälaatikko, jota Helena ei ole koskaan avannut.

Panttivankidraaman lopuksi Helena kertoo tarinansa Sofialle ja yhdessä he avaavat laatikon ja heille avautuu suvun salattu historia, ennenkaikkea kaksospoikien, joista toinen on Helenan isä, yhteen kietoutunut elämä. Heidän isänsä, pappi ja vastarintaliikkeen jäsen joutui piileskelemään maan alla ja samalla hän eli perheeltään salattua elämää. Myöhemmin kaksoset sotkeutuvat nuoruuden hullutuksissa petosten verkkoon ja lopulta heidän lapsensa jatkaa samalla tiellä. Sofia on päättänyt katkaista hiljaa rakkaudettomissa liitoista ja huonoista äitisuhteista kärsineiden naisten ketjun, hyvin dramaattisella tavalla. Tarinasta saa katsauksen Tanskan historiasta ja yhteiskunnasta, vaikka kertomuksen päähenkilöt asuvatkin ympäri Eurooppaa.



Pitkästä aikaa Holstin kirja, josta nautin suunnattomasti. Annoin sille Goodreadsissa neljä tähteä. Tykästyin aikoinaan uutisreportteri Theresestä kertovaan trilogiaan, mutta Kruununperilliseen kyllästyin jo alkumetreillä. Ehkä vielä joskus uskallan yrittää sitä uusiksi.

Suomennoskin oli sujuva. En kiinnittänyt huomiota mihinkään omituisiin sanoihin tai ilmaisuihin. 

Saan tästä kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen toisen tanskalaisen kirjan ja näin ollen suoritetuksi haasteen Pohjoismaiden tuntija -tason.

4 kommenttia:

  1. Minun on pitänyt lukea tuo kirja, luulen että omistankin tuon.

    VastaaPoista
  2. Kannattaa kyllä lukea. Aluksi epäilin, voiko tämän tyylinen toimia, mutta hyvin toimi. Monessa aikatasossa liikkuminenkaan ei tehnyt tarinaa hankalaksi seurata.

    VastaaPoista
  3. Minä en jostain syystä täysin vakuuttunut, vaikka paljon kirjassa hyvää onkin. Ehkä odotin liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli ehkä juuri päinvastoin, joten pääsi yllättämään positiivisesti. Kirja ravisteli ennakkoluuloja ja toi 70 vuoden takaiset tapahtumat nykyisten rinnalle, mutta oli silti viihdyttävää ja kevyttä luettavaa.

      Poista

Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.