Meillä on oltu ilman nettiä perjantaista lähtien. Lasten ja muidenkin perheen miespuolisten tunteet ovat käyneet välillä vähän kuumina. Naispuolinen osa ei tunnusta mitään, mutta ainakin koira näyttää selvinneen ihan ilman vieroitusoireita.
Ajattelin, että joskus netin voisi vaikka sulkea viikonlopuksi, ainakin lapsilta. Joutuivat raukat käyttämään mielikuvitustaan ja keksimään muuta tekemistä. Vaikka se nyt mahdollisesti sisälsikin muita pelikonsoleita, oli selvästi havaittavissa vaihtelua. Olen myös aika ylpeä omista lapsistani, jotka ovat käyttäneet mobiilinettiään säästellen, kuulin, että naapurustossa on mennyt monta gigaa viikonloppuna ja kortteja on ladattu uusiksi. Erityisen ylpeä olen perheen viime aikoina holtittomimman mobiilinetin käyttäjän selviytymisestä: minullakin on vielä saldoa jäljellä. Pahinta on, että ilman nettiä ei voi ladata uusia kirjoja kuunneltavaksi, mutta onneksi satuin lataamaan vähän varastoa aikaisemmin viikolla. Toisaalta minulla on nyt kesken 524 sivuinen opus, joka tuntuu etenevän hitaasti, eli ei lopu ihan vielä kesken. Rauhallisessa kotikuuntelussa on toisinaan se ongelma, että nukahdan kesken kirjan hetkeksi, herään sitten taas ravistamaan puhelinta, kun nukahdustoiminto ilmoittaa lähetyksen olevan sammumassa. Enkä edes tajua torkahtaneeni.
Yritän tänä vuonna karttaa paksuja kirjoja, sotaa, raakoja dekkareita. Joten odottelen kaiketi Flavian seuraa dekkareissa ;).
VastaaPoistaMinä kartan aina paksuja kirjoja, mutta joitakin ei vain voi sivuuttaa, kuten tätä juuri kesken olevaa tai tuota viimeksi kuuntelemaani Valkoisen pilven maata.
VastaaPoista