perjantai 15. toukokuuta 2015

Kaj Korkea-aho: Tummempaa tuolla puolen

Suomentanut Laura Beck.

Mielettömän hyvä kirja. Kirjastossa tämä oli luokiteltu kauhuksi, enkä yleensä yhtään tykkää kauhusta. Mutta en kyllä luokittelisi tätä ihan niin, ehkä jännitys tai psykologinen jännitys olisi kuvaavampi luokitus.
Kirjan tarina tempaa mukaansa ja herättää uteliaisuuden, eikä kirjaa haluaisi laskea käsistään lainkaan. Vaikka toisaalta haluaisi pitkittää lukunautintoa, ettei kirja loppuisi liian äkkiä. Olen aina tykännyt kirjoista, joissa teemana on uskonto ja kansanuskomukset.

Kirja kertoo ystävyksistä, joilla on uskonnollinen tausta nuoruudesta. Monille se tuottaa ongelmia ja he kipuilevat oman seksuaalisen suuntautumisen ja seksuaalisten mieltymysten kanssa. Kaverukset kokoontuvat pitkästä aikaa kotikyläänsä yhden lapsuusajan ystävän, Sofien, hautajaisiin. Vanhat patoutuneet ongelmat nousevat pintaan ja purkautuvat yllättävällä tavalla.


Minua jäi kiinnostamaan, onko Raamt kirjailijan keksintö vai olemassa oleva pohjanmaalainen kansan uskomus ja onko nimi tahallisesti lähellä Raamattua ja onko pahan ruumiillistuma (vaikka en ole varma, oliko se ihan ruumiillistunut) lähtöisin uskonnosta ja Raamatusta. Ainakin osa henkilöiden ongelmista kumpuaa tiukasta uskonnollisesta kasvatuksesta.

Kun lopulta käy ilmi, mistä Raamt saa voimansa, joutuu miettimään uudelleen kaikki kerran, jolloin se on ilmestynyt; miten ne liittyvät muihin tapahtumiin. Miten kaikki liittyy Sofien kuolemaan? Loppu on sopivan avoin, ei liian avoin, mutta montaa asiaa jää miettimään päiväkausiksi jälkeenpäin.

Mietin kuuntelisinko kirjan suomeksi vai ruotsiksi. Ruotsi oli jo voitolla, mutta huomasin suomalaisen lukijan olevan yksi suosikki lukijoistani, kuuntelin sitten suomeksi.
Suomennos on oikein toimiva, juuri sellainen, johon ei kiinnitä huomiota. Vain yhden kerran kävi mielessä, voiko noinkin sanoa.  Itse olisin suomentanut yhden ”nimen”, mahdollisesti Pyllykäksi. En enää muista, mikä se nimi tarkasti oli kirjassa. Jos joku muistaa, niin saa kertoa. Äänikirjojen huonoin puoli on se, että on hankala selata ja etsiä jotakin nimeä tai muuta
yksittäistä asiaa.






Kaj Korkea-ahon blogi: http://kaj.ratata.fi/blogg/

-----

Seuraavaksi kuuntelin, ihan sattumalta, Max Mannerin K-18, se jotenkin sopivasti täydentää tätä kirjaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.