perjantai 11. syyskuuta 2015

Syysretki

Neljä päivää aikaa ottaa tehosterokote, joten varattiin vapaapäivän ratoksi autolle katsastus- ja lapsosille ja äitillensä rokotusaika. Tällä kertaa lapset olivat ihan rauhallisia, vain äitiä pelotti. Tehtiin kuopuksen kanssa virhe ja katsottiin, kun esikoinen sai piikin. Paljon pahemman näköinen toimitus kuin viimeksi. Kaiken lisäksi minä sain piikin harjoittelijalta.

Ihan hyvin se lopulta meni, siihen asti. Puoliso lähti katsastamaan autoa ja menimme lasten kanssa ostoksille. Koska siihen aikaan olivat auki vain isot marketit, menimme ensin markettiin ostamaan kaikenlaista pientä, mitä omasta kylästä ei saa. Sain päähäni ostaa uuden pyykkikorin. Loisto idea. Vaatekaupassa hävetti sopivasti raahata  mukana ostoksia puolilleen tukittua kuudenkymmenen litran pyykkikoria. Kukaan ei nauranut meille avoimesti ei edes tuijottanut pitkään, eikä tullut vaatimaan tilille myymälävarkausepäiltyinä. Tosin, jos olisin aikeissa varastaa halpatuontivaatteita, ottaisin varmasti hieman vähemmän huomiota herättävän korin mukaani.

Seuraavaan kauppaan menin silti yksin ja jätin poikaset koreineen aukion penkille ottamaan aurinkoa.

Löysin kaupasta neuletakin, jollaista olin etsimässä. Se näytti päälläni ihan kamalalta saunatakilta. Se oli suunniteltu yltämään tyylikkäästi puolisääreen, mutta tällaisella alimittaisella se ulottui lähes nilkkoihin. Muistui mieleeni vaikeuteni ostaa vaatteita Euroopan pitkäsäärisimpien ihmisten kotimaassa. Minä kun olen saanut äidin perintönä karjalaiset sääret, jotka ovat niin lyhyet, että hädin tuskin yltävät maahan seistessä. Tuoleilla istuessa harvoin (maassa istuessa paremmin). Onneksi siellä on jatkuvasti muodissa hig water housut, ne kun käyvät minulle normaaleista housuista. Näytin varmasti jatkuvasti tosi tyylikkäältä siellä asuessani.

Jätin vaatteet ostamatta ja lähdimme raahaamaan koriamme ruokapaikkaan. Lapset olivat ilmeisesti hälyyttäneet puolison hätiin ja saatiin jättää ostokset autoon.

Elektroniikkakaupassa etsin minikajaria toisten sovitellessa hiiriä. (Hiirisanasta saa ruotsiksi väännettyä hauskoja, lasten korville sopimattomia vitsejä, joten sopivasti väsyneenä päätin jättää pojat ja puolison keskenään hiirihyllylle.)

Tulin kassalle leivänpaahtimen ja läppärin tuuletusalustan kanssa. Eivät taida toimia kaijuttimena.

Kotimatkalla puoliso päätti pelleillä jotakin ja päädyimme ajamaan väärään suuntaan. Matkalla toiselle kotiinpäin vievälle risteykselle keksin, että mennäänpäs yllätys vierailulle poikasten isän uudelle talolle, jossa poikasten isovanhemmat ovat käymässä. Anoppi (heidän kotimaansa laissa määrätään, että avioerossa kaikki muut sukulaissuhteet säilyvät, minulla on siis edelleen anoppi, appi, lanko, käly sun muut. Olen myös edelleen lasteni serkkujen täti.) oli tapansa mukaan tuonut tuliaisia auton täydeltä. Vaatteista minulle sopi tällä kertaa vain yksi hame. Eikä sekään taida sopia enää, kun saan ahdettua sisuksiini kaikki tuliaissiirappivohvelit ja appelsiinijukurtit.

Onnistuin lahjomaan lapset olemaan kiltisti, vinkumatta ja tappelematta koko päivän. Auttoivat jopa kiltisti siivoamaan kotona. Toimii ilmeisesti paremmin kuin uhkailu.

8 kommenttia:

  1. Hauskasti kirjoitettu hauskasta retkestä! :) Mua huvitti kovasti nuo karjalaiset sääret...mulla on ihan samanlaiset tai vielä lyhyemmät ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista :) Hienoa, että kommentointi onnistui.
    Sää et saanutkaan päähäsi asua missään pitkien ihmisten maassa, vaan sopivimman kokoisten ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Espanjassa oli mukava asua kun kerrankin koki itsensä normaalipituiseksi, välillä jopa pitkäksi!
      Mielenkiintoista mitä kerroit sukulaisuussuhteiden määrätystä säilymisestä avioeron jälkeenkin siellä "pitkäjalkaisten maassa"! On hienoa, että suhteet säilyvät hyvinä!

      Poista
    2. Hyvinä säilymistähän laki ei voi määrätä, mutta minun tapauksessa ovat onneksi säilyneet myös hyvinä.
      Espanjassa joskus melkein ahdisti olla kuin joku jättiläinen metrossa, jos kyytiin sattui muuten vain vanhempia ihmisiä.

      Poista
  3. Sääreni ovat yhdistelmä savolaista ja lappilaista perimää. Lyhyillä jaloilla mennään siis täälläkin. Ongelmat sopivien vaatteiden löytämiseksi kuulostavat todella tutulta. Olen sen verran lyhyt tapaus, että olen vitsaillut mahtuvani seisomaan pöydän alle mutten makaamaan. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Tuo pöytä juttu on hauska, vetoan siihen ensi kerralla , kun intetään, kuka ryömii siivoamaan pöydän alustan.
      Minulla on suhteessa pitkä selkä ja korkea vyötärö, niin vaatteissa ei ikinä osu mitat ja muodot kohdalleen. Ja lyhyet jalat on tietysti paksut...

      Poista
  4. Voi mikä hauska postaus lapsiperheen syysretkestä kaupunkioloissa. Tuo on hyvä käytäntö, että sukulaisuussuhteet pysyvät avioeron jälkeenkin. Suomessa tämä vaihtelee. MIkä tämä ex-miehesi kulttuuri muuten on?
    Käytät kivasti sanaa 'poikanen'. Tulee mieleen turva, linnunpoikanen pesässä. Eikös sinulla aiemmin ollut kuvakin oman poikasen kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!
      Lakihan ei voi määrätä suhteiden säilyvän hyvinä, mutta minulla onneksi säilyivät.
      Exäni on Alankomaalainen.

      Oli tosiaanennen tätä kuvaa yhteiskuva minusta ja nuorimmaisesta. Minulla oli siinä peililasit päässä ja niistä peilautui kamala kaaos keittiössä, siksi väritin linssit
      mustiksi.

      Poista

Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.