torstai 10. maaliskuuta 2016

Keittiöpako

Eilisen ja tämän aamun olen käyttänyt aivojeni luovuussoluja, niitä kahta, niin, että varmasti pekoni haisee. Tulin luvanneeksi lapsille huonepakotehtävän illaksi. Ensimmäinen ongelma on, että meillä ei ole keittiössä edes ovea, saati sitten lukkoa. Mutta olen nyt muutaman tunnin kynsinyt päätä niin, että kynnen aluset on tikkuja täynnä ja nukkunut välissä pari tuntia. Tuloksena toivottavasti toimiva tehtävärata, ilman rataa ja ovea. Huone ja lukkoja sentään on.

Ehdotin tätä eilen lapsilleni ja vain nuorempi innostui vaisusti, isompi tyrmäsi koko idean aivan täysin, ihan typerää eikä missään nimessä hauskaa eikä hän kyllä ainakaan halua olla mukana. Naapurin tytöt tulivat sitten myymään meille keksejä ja hakemaan näytepaketin sitä, mitä meidän urheiluseura myy ja pyysin vanhempaa tyttöä auttamaan ideoinnissa. Mutta erityisesti juuri hän innostui valtavasti ideasta ja haluaa nyt osallistua ratkomaan ongelmia. Lopulta jopa oma vanhempi poikanen illalla laittoi viestin, että ehkä haluaakin olla mukana. En siis saanut ketään ideoimaan ja testaamaan ideoitten toimivuutta. En voi mitenkään tietää, ovatko keksimäni ideat ihan liian helppoja vai ihan liian vaikeita. Jälkimmäinen on ehkä parempi vaihtoehto, koska aina voi antaa vähän lisävinkkejä. Yhdestä tehtävästä keksin jopa kaksi versiota ja vaihdan vaikeampaan, jos näyttävät ratkovan liian helposti.

Nyt viimeisenä ongelmana on keksiä sopiva palkinto tehtävän ratkaisijoille. Käyn kohta ostoksilla hakemassa vähän rekvisiittaa. Ai niin, on vielä toinenkin ongelma, pitäisi saada tietää, montako muksua aikoo osallistua. Hiihtoloman kunniaksi muksut tietysti nukkuvat varmasti vielä, kun olen jo käynyt kaupassa.

Vähän jännittää, onnistuuko tämä ollenkaan. Saanko aikaan edes jossainmäärin lapsosia viihdyttävän tehtävän. Ovat jo niin isoja ja vaativia koko lauma. Tästä tulee tällainen testikerta, jos toimii jollakin tavalla, niin osaan ehkä ensi kerralla arvioida paremmin tehtävien vaikeutta. Toisaalta voi olla, että käytin kaikki ideani nyt, enkä koskaan kykene tekemään uutta rataa.

En kerro vihjeistä ja tehtävistä vielä mitään, koska on häviävän pieni riski, että poikaset sattuvat lukemaan tätä. Toisaalta saatan käyttää rataa uusiksi joillekin muille myöhemmin.

---------------




Eka vihje oli numerokoodi. Haastava, mutta äkkiä lapsoset sen lopulta ratkas.


Viimeinen oli myös numerokoodi. Ehkä liiankin helppo.

6 kommenttia:

  1. Hih - hauska! :)
    Huonepako -pelit ovat kiva juttu, reaalimaailmassa toteutettuna varsinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin taitavat olla. Ikinä en ole kokeillut, nyt vain tein yhden. Mulla ainakin oli kivaa eikä kukaan seitsemästä osallistujista lähteny kesken pois. Yks kyllä yhden tehtävän ajan hoiti koiraa.

      Poista
  2. Kiinnostaa kyllä tehtävät ja vastaanotto! T. Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otin joitaki kuvia tehtävistä ja nyt on kokemustaki vähä. Annoin vähä lisävihjeitä tarvittaessa ja kirjailin omia virheitäni. Niitä oli ikävän monta mukana :(

      Poista
  3. Poika oli käynyt Berliinissä tällaisessa "Escape Room" -paikassa ja kehui, että se oli jännittävä ja vaikea. Oli annettu tunti aikaa selvitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin oon kuullut näistä, voisin mielellään testatakki joskus. Nyt lupasin poikaselle tehdä uuden vaikka synttäreille. Jää kuukausi aikaa miettiä. Olisi hyvä, jos saisi jonkun testaamaan radan ensin. Olin tehnyt virheitä kiireessä ja väsyneenä. Tulostinkaan ei toiminut, eli tein kaiken käsin.

      Poista

Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.