lauantai 16. toukokuuta 2015

Minna Canth: Anna-Liisa

Olen lukenut tosi vähän klassikoita ja vielä harvemmin tykännyt niistä. Nyt sain päähäni lukea suomalaisia klassikoita ja valitsin tämän, koska kaikki kaksi aikaisemmin lukemaani suomalaista klassikkoa ovat miesten kirjoittamia. Oikeastaan olen ihan tyytyväinen, että en lukenut tätä nuorena koulussa, en varmaan olisi ymmärtänyt näin raskasta lapsenmurha-aihetta.

Nuori naimaton tyttö tulee raskaaksi ja epätoivoissaan tappaa lapsensa. Kaikki haluavat vierittää syyn hänen niskoilleen ja laistaa oman vastuunsa. Sympatiani ovat täysin Anna-Liisan puolella ja suorastaan ärsyynnyin siitä, että naisilla ei ollut minkäänlaista itsemääräämisoikeutta. Vanhempi mies oli käyttänyt hyväksi nuorta tyttöä, saattanut hänet raskaaksi ja myöhemmin tuli vaatimaan tyttöä itselleen ja jopa tytön isän mielestä se oli ihan hyväksyttävä ja oikea ratkaisu. Vaikka hänellekin oli selvää, että mies havitteli tyttöä päästäkseen taloon isännäksi.

Silmiinpistävää oli, että isä aikoi tappaa Anna-Liisan, koska hän oli tappanut lapsensa. Miksi se olisi eri asia? Eikö isä silloin olisi vähintään yhtä suuri rikollinen, kuin tyttärensä? Onko miehellä lupa tappaa lapsensa kunnian säilyttämisen vuoksi, mutta naisella ei?

Anna-Liisa päättää kuitenkin toisin, tunnustaa tekonsa ja vastaa yksin teostaan ja  välttää pakkoavioliiton miehen kanssa, jota ei rakasta. Naisasialiikkeen edelläkävijä.

Minna Canth onkin tunnettu tasa-arvotyön uranuurtajana. Nostan hattua hänelle ja kaltaisilleen rohkeille naisille, jotka ovat raivanneet tien meille nykyajan naisille ja meillä on nykyään mahdollisuus välttää Anna-Liisan ja hänen kohtalotovereidensa kohtalo. Ikävä kyllä työ ei ole vieläkään valmis ja yhä edelleen joudumme taistelemaan naisen oikeudesta oman ruumiinsa itsemääräämisoikeuteen.



2 kommenttia:

  1. Itse luin tämän lukiossa. Nyt vasta oikeastaan tajuan kuinka raskaita aiheita tuo kirja käsittelee. Ei sillä, että olisin silloinkaan pitänyt sitä kepeänä mutta jotenkin se ei tavoittanut mun ajatusmaailmaa sillon millään tasolla. Voisin nyt ehkä harkita lukevani sen uudestaan.

    VastaaPoista
  2. Ainakin minun ajatukset lapsista, raskaudesta, naisen oikeudesta omaan kroppaan ja muutenkin elämäänsä ovat kehittyneet aika paljon lukioiästä. Tai ehkä ei voi sanoa edes niin, ei sellaisia ajatuksia edes ollut silloin. Tietysti tasa-arvosta puhuttiin ja sitä kannatettiin, mutta kokemukset olivat vielä aika lapsellisia. Ei tietenkään kaikkia ajatukset silloinkaan ole olleet huonoja ja vääriä, mutta kaikkea vaan ei voi tietää eikä ymmärtää vielä silloin. Samoin on varmasti asioita, joita emme ymmärrä vielä nyt ollenkaan ja seuraavan 10 - 20 vuoden päästä siunailemme, miten yksioikoisesti sitä silloin vuonna viistoista ajateltiinkaan.

    VastaaPoista

Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.