torstai 13. elokuuta 2015

Gunnel Linde: Valkoinen kivi (1966)

Aluperäisteos: Den vita stenen (1964)
Suomentanut: Kyllikki Villa
Kuuntelin kirjan ruotsiksi, joten en osaa kommentoida suomennosta.

Sadunomainen seikkailu, joka voisi silti olla totta. Toisten lasten kiusaamalla Fialla on valkoinen lohtukivi, kaikkein kaunein maaginen kivi, jota hän ei aio luovuttaa kenellekään. Kylään muuttaa suutarin perhe, juuri sopivasti samaan aikaan sirkuksen saapuessa kaupunkiin. Suutarin perheeseen kuuluu myös orpo suutarin veljen poika Hampus. Hampuksen ja Fian tavatessa muuttuvat Vaarojen kuninkaaksi ja Fideliksi. Vaarojen kuningas saa Fideliltä tehtävän, jonka suoritettuaan hän saa maagisen valkoisen kiven. Fia saa sen kuitenkin takaisin suoritettuaan oman tehtävänsä.

Fia asuu yksinhuoltajaäitinsä kanssa vuokralaisena kihlakunnantuomarin talossa, jossa emännöi kamala talouden hoitaja Malin, joka saa lasten seikkailussa roolin Esiliinanoitana, joka koittaa estää lasten tehtävien onnistumisen.

Kirjan tapahtumat sijoittuvan 30-luvulle, pieneen kylään, lasten kesäloman loppupuolelle ja loppuvat ensimmäiseen koulupäivään. Kertoja on kaikkitietävä kertojaääni, joka ei itse ole mukana tapahtumissa. Kieli on nuortenkirjoille tyypillistä kieltä, sujuvaa ilman monimutkaisia sanoja ja ilmaisuja. Erityisesti kiinnitin huomiota siihen, ettei kieli vaikuttanut erityisen vanhalta, vaikka on kirjoitettu 60-luvulla. Toisin sanoen, ei ollut vanhoja sanoja, joita en olisi ymmärtänyt tai jotka olisivat kuulostaneet erityisen oudoilta. Kuuntelemani painos on vuodelta 1988, mutta en löytänyt mistään tietoa, onko kieliasua uusittu silloin.

Fian äitiä syrjitään kyläyhteisössä. Hänen vuokranantajansa suhtautuu häneen kuitenkin suopeasti, kun taas talon emännöitsijä ei. Fia on yksinäinen ja kiusattu lapsi, kaunis tyttö joka ei näe omaa kauneuttaan. Häntä kiusataan erilaisuutensa takia, onhan hänen pianonsoitonopettaja äidillään muiten mielestä outo ammatti.
Orvoksi jäänyt Hampus asuu setänsä kuusilapsisessa perheessä. Suutarin tuloilla suuren perheen elättäminen ei tahdo onnistua, sopivan vuokra-asunnon löytäminen on vaikeaa ja kun Hampus vielä jatkuvasti ajautuu pahantekoon, joutuu perhe muuttamaan usein. Perheen äiti syyttää siitä Hampusta. Jatkuvasti muuttavan, joka paikassa tuntemattoman perheen ei ole helppo tutustua ihmisiin ja saavuttaa kyläläisten hyväksyntä. Lopulta asioille löytyy ratkaisu, eikä Hampus ole siinä aivan osaton.

Kirjan teemana on yksinäisyys, erilaisuus, syrjintä/kiusaaminen ja ystävyys. Vuorotellen omistajaa vaihtava ystävyyden sinetiksi muodostuva valkoinen kivi voisi symboloida ystävyyden vuorovaikutteisuutta. Molempien on vuorotellen annettava itsestään suhteen syntymiseksi.

Kirjailija on yski tärkeimmistä ruotsalaisista lastenkirjailijoista, joka on kirjoittanut yli 30 lasten- ja nuortenkirjaa. Hänet on palkittu Nils Holgersson palkinnolla kirjasta Valkoinen kivi 1965 ja Astrid Lindgren palkinnolla 1978. Hän oli jäsenenä Ruotsin lastenkirjallisuuden akatemiassa. Kirjojen lisäksi hän on kirjoittanut elokuvakäsikirjoituksia.

Valkoisesta kivestä on tehty myös tv-sarja, joka on ilmeisesti pyörinyt Suomessakin joskus 80-luvulla. Minusta sarja ei kuulosta ollenkaan tutulta, eivät myöskään sarjasta googlettamani kuvat soittaneet mitään kelloja.
Gunnel Linde oli minulle tähän asti täysin tuntematon kirjailija.
Kirjaa oli aluksi hieman hankalaa seurata, mielenkiinto ei syttynyt ihan heti alkumetreillä, mutta pian pääsin sisään sen kiehtovaan satumaailmaan. Aihe on myös aina ajankohtainen ja koskettava. Herätti mietteitä koulukiusaamisen määrästä, laajuudesta ja käsittelystä ennen ja nykyään.


2 kommenttia:

  1. Kirjailija ei sano minulle mitään, mutta kirjan aihe kiinnostaa. En ole kiinnittänyt kirjaan huomiota, vaikka olen ollut kirjastossa töissä.

    VastaaPoista
  2. Minustakin on jännää, että tämä oli minulle aivan tuntematon. Tykkäsin sen verran, että taidan tutustua laajemminkin Linden tuotantoon, mutta se joutuu nyt odottamaan hetken, koska aion ensin tutustua useampaan itselleni tuntemattomaan nuortenkirjailijaan.

    VastaaPoista

Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.