lauantai 29. elokuuta 2015

Aleksi Delikouras: Nörtti

 Aleksis Delikouras: Nörtti: New game (2012)
 206 sivua
Kustantaja Otava
Kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleena. Kiitokset kustantajalle!


Mun mutsi on hullu. Se valittaa, että mä pelaan liikaa enkä muka kunnoita sitä.

Kurkistus nykyteinien maailmaan, joka kaikkien teini-ikää lähestyvien lasten vanhempien pitäisi lukea.




Ehdin juuri ajatella, että olen ihan kyllästynyt teiniangstiin, mutta tämä kirja oli täysin erilainen, vaikka kertookin nykynuorison elämän vaikeuksista.

En olisi ikinä tarttunut tähän kirjaan, jollen olosi saanut sitä arvosteltavaksi. Onneksi sain. Olin ihan myyty kirjan tarkkanäköisyydelle jo ensimmäisessä luvussa olleen hienon toteamuksen ansiosta:
"On iso virhe kutsua galtsua IRCiksi. Oikeassa IRCssä juttelee vain nerot." (Nimim. irckaaja jo vuodesta -96)

Yläastetta käyvä DragonSlayer666 haluaa tietokonepeliammattilaiseksi. Koulunkäynti, ja äiti, häiritsevät hänen urakehitystään. Kun kuvioihin vielä ilmestyy kaunis punahiuksinen Krista aika alkaa olla kortilla. Kumpi on tärkeämpää, käydä tyttöjen kanssa treffeillä, vai olla mukana kaikissa Battlefieldmatseissa? Jos alkaa seurustelemaan, onko sitten vähennettävä pelaamista? Kun perhetuttu saa päähänsä tehdä DragonSlayerista pelifilmejä Youtubeen joutuu hän ihan toisenlaisen pelin pyörteisiin. Yhtäkkiä tunnetuksi tullut erilainen nuori joutuu koulussa kiusatuksi, mutta saattaa myös löytää yllättäviä ystäviä.

Tykkäsin kirjasta monesta syystä :
Kertoo nykyajan nuorten maailmasta, vieläpä pojan näkökulmasta. En ole pitkään aikaan törmännyt poikien maailmaan sijoittuvaan kirjaan.
Nörttinä, nörttien äitinä, puolisona ja äitipuolena kirjan miljöö on sama, jossa itse elän. Välillä oli vaikeuksia tietää samaistuisinko päähenkilöön vai hänen äitiinsä. Kaikenlisäksi päähenkilön isä ja isäpuoli eivät ole keskenään samasta maasta lähtöisin. Kuten ei meilläkään.


– Minä panen netin takaisin vasta sitten, kun sinä ole tullut syömään! mutsi huusi yläkerrasta.
----
.. jengi alkoi avautua siitä, miten mutsit on yleinen ongelma.


Tässä kohtaa taidan samaistua äitiin.

(Kesken lukemisen, kun Dragonslayer kiroaa pelin lagaamista, tulee yksi lapsista huutamaan, kuka käyttää nettiä niin, että peli lagaa. Muistutan, mitä pelaamisesta ja räyhäämisestä on sanottu.)

Viime viikolla mietin, miksi on niin vähän, erityisesti uusia, kirjoja, joissa päähenkilöt kuuluvat samanlaiseen tylsää keskiluokkaa kuin minä. Kaikki tuntuvat keskittyvän joko rikkinäisiin ja köyhiin alkoholistiperheisiin tai rikkaisiin menestyjiin. Tämä kirja tuli siihenkin tilaukseen.

Kirjassa pelataan samoja pelejä, joita tämän talon kaikki muut asukkaat pelaavat. Tunnistin monta nimeltä ja jopa joitakin nuorisotermejä. Tunsin itseni moderniksi, nuorekkaan ja valistuneeksi.  Osan termeistä lapset selittivät minulle. Muutama suomenkielinen uutuussana piti googlata, en esim. tiennyt, mikä on fruittari.

Kirjassa otetaan myös esille yksi liian huonosti tunnettu kiusaamismuoto: muut porukalla väittävät yhden kiusaavan heitä, vaikka syytetty on, ainakin enimmäkseen, syytön. 


Lisäksi kirja oli hauska, erityisesti paikoin. Juuri sellaisella kuivan humoristisella tavalla, josta tykkään. Onpa mukana pieni Kalevala-teemakin.

Mitä mä teen sillä tiedolla, monta lasta Jeesuksella oli, kun ei niitä myöhemmin muista kukaan kuitenkaan?

Onneksi kirjasta on ilmestynyt kaksi jatko-osaa ja samalta kirjailijalta kolme aikaisempaa kirjaa. Aion heti miten hankkia itselleni Nörtti 2, kunhan saan sen verran nettikaistaa perheen pelaajilta, että pääsen nettiin tilaamaan.



13 kommenttia:

  1. Me luetaan iltasatukirjana nyt Aleksi Delikourasin Fatal Ninja-sarjaa Juhon kanssa. Sekin on hyvä ja huumoria mukana.Mä luen ja Juho kuuntelee, kun Juhon lukutaito ei riitä näin pieneen tekstiin. Täytyy seuraavaksi alkaa lukemaan tätä pelikirjaa. Juho on ainakin kohderyhmää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä komensin kuopuksen lukemaan tätä, mutta totesin sitten, että on ehkä vähän liian raju sille. Ei sen ehkä tarvi vielä lukea juopotteluista ja näin paljoa kiroilemista (ihan ku ei kotona äidiltään kuulisi...)
      Nuo Fatal Ninjat vois ehkä olla sopivampia.

      Poista
  2. Kuulostaa hauskalta. Itekki oon laajentanut alan sanastoa tänä kesänä. Oon päättänyt ymmärtää poikani kieltä. Välillä tuntuu, etten oikeasti ymmärrä, mitä se puhuu. Meillä on edistyksellisesti oma peliluola, jossa on 5 tietokonetta. Auta armias, jos kuudes kaveri yrittää tulla samaan aikaan laneihin. On se rankkaa.

    Musta lanit on ihan parhaita. Vastaa sosiaalista lautapelien pelaamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ymmärrän aika hyvin lasteni kieltä, ne selittää mulle ystävällisesti, jos en muuten. Mutta kun ne ei puhua suomea, siis näitä nuorisosanoja. Nyt ovat oppineet jotaki mun pikkuveljeltä. Tosin tässä kirjassa sanottiin noobie, meillä sanotaan nuupero. (Ymmärsin sen ihan mistään tarkastamatta ja kysymättä! Olen ehkä älykäs ;) )
      Meillä on kanssa aika palkon koneita, tosin kaikissa eivät toimi nuo hienommat peli. Joskus serkut tulevat omien koneiden kassa kylään. Nyt eivät ole laanatteet pitkään aikaan.

      Poista
  3. Voisko 10-vuotiaalle luetuttaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tätä luettutas. Noista toisista en vielä tiedä.

      Poista
  4. Voisko 10-vuotiaalle luetuttaa?

    VastaaPoista
  5. pitäsköhän munki lukea tuo, jos ymmärtäisin miestäni paremmin. Nooh meillä pelataan enempi pleikkarilla ja kännykällä. Mutta saapa nähä miten tuo nuorin sukeltaa vielä tuonne pelimaailmaan. Vanhin ei hirveästi pelesitä välitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen. Oli minusta tosi valaiseva. Vaikka en ole ihan ummikko muutenkaan. Mutta kyllä nuo äitin kommentit on silti tuttuja. Tosin, kyllä niitä suoltaa lapsille puoliskoki, vaikka itse pelaa ehkä lapsia enemmän.

      Poista
  6. Nyt jäin vielä ihmettelemään miksi haluaa lukea omasta arjesta kertovaa kirjaa :-) Kun sitä elääkin siinä. Mutta ilmeisesti kirja on jotenkin viihdyttävämmin tiivistetty :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin tuota samaa ensin. Mutta eihän kenenkään arki ole koskaan sama kuin jonku toisen. Joskus on mukava lukea kirjoja, jotka sijoittuu tuttuun elinpiiriin. Se voi johtua siitä, että se voi auttaa ymmärtämään että omakin elämä voi olla mielenkiintoista.
      Mutta minä ajattelin tämän olevan erityisen antoisa juuri vanhemmille, tai puolisoille, jotka eivät itse pelaa.

      Poista
  7. Sinäpä sen totesit: kolme hyvää syytä kiinnostua tästä kivasta ja avartavasta kirjasta: kerrankin pojan näkökulma, nykyajan "nörtti- ja pelimaailma sekä sen sanasto..
    Kun teiniangstia meillä podetaan jo - helpotus & huokaus - seuraavassa polvessa, niin tämähän oli erityisen antoisa ja hauska teos myös meille isovanhemmille ja keskustelupohjaa nuorten aikuistuvien ko. aikaa parhaillaan elävien kanssa, jotka usein hellänironisen osuvasti toteavat tietotekniikkaamme säätäessään ja viritellessään:"You don't really undestand something until you explained it to your grandmother." Kuulaita syyspäiviä:)

    VastaaPoista
  8. Olipa hienosti sanottu, en ole ennen kuullut tuota sanontaa :D Minun lapseni varmaan kyllä saavat mummonsa, ainakin yhden, ymmärtämään helpommalla kuin äitinsä...

    VastaaPoista

Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.